Sananlaskujen kirja, luku 9
1. Viisaus on talonsa rakentanut, veistänyt seitsemän pylvästänsä. 2. Hän on teuraansa teurastanut, viininsä sekoittanut ja myöskin pöytänsä kattanut. 3. Hän on palvelijattarensa lähettänyt kutsua kuuluttamaan kaupungin kumpujen rinteiltä: 4. "Joka yksinkertainen on, poiketkoon tänne." Sille, joka on mieltä vailla, hän sanoo: 5. "Tulkaa, syökää minun leipääni ja juokaa viiniä, minun sekoittamaani. 6. Hyljätkää yksinkertaisuus, niin saatte elää, ja astukaa ymmärryksen tielle." - 7. Joka pilkkaajaa ojentaa, saa itsellensä häpeän, ja häpeäpilkun se, joka jumalatonta nuhtelee. 8. Älä nuhtele pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi; nuhtele viisasta, niin hän sinua rakastaa. 9. Anna viisaalle, niin hän yhä viisastuu; opeta vanhurskasta, niin hän saa oppia lisää. 10. Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. - 11. "Sillä minun avullani päiväsi enenevät ja jatkuvat elämäsi vuodet. 12. Jos olet viisas, olet omaksi hyväksesi viisas; ja jos olet pilkkaaja, saat sinä sen yksin kestää." 13. Tyhmyys on nainen, levoton ja yksinkertainen, eikä hän mistään mitään tiedä. 14. Hän istuu talonsa ovella, istuimella kaupungin kummuilla, 15. kutsumassa ohikulkijoita, jotka käyvät polkujansa suoraan eteenpäin: 16. "Joka yksinkertainen on, poiketkoon tänne." Ja sille, joka on mieltä vailla, hän sanoo: 17. "Varastettu vesi on makeata, ja salattu leipä on suloista." 18. Eikä toinen tiedä, että haamuja on siellä, että hänen kutsuvieraansa ovat tuonelan laaksoissa.
1. Viisaus on rakentanut itselleen talon, seitsenpylväisen rakennuksen. 2. Hän on teuraansa teurastanut, maustanut viinin, kattanut pöydän 3. ja lähettänyt palvelustyttönsä kaupunkiin kuuluttamaan sen kukkuloilta: 4. "Oletko kokematon? Tule silloin tänne!" Ja ymmärtämättömille hän sanoo: 5. "Tulkaa, syökää pöytäni antimia, juokaa viiniä, jonka olen itse maustanut. 6. Jättäkää haihattelu, niin menestytte, kulkekaa vakaasti viisauden tietä." 7. Jos omahyväistä ojennat, hän pilkkaa sinua, jos jumalatonta nuhtelet, saat solvauksen. 8. Omahyväistä älä nuhtele, hän vihastuu sinuun, nuhtele viisasta, niin hän rakastaa sinua. 9. Neuvo viisasta, ja hän viisastuu yhä, opeta hurskasta, ja hän oppii lisää. 10. Herran pelko on viisauden alku, Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta. 11. "Minä, viisaus, lisään elinpäiviäsi, kartutan elämäsi vuosia. 12. Jos elät viisaasti, hyödyt viisaudestasi itse, holtittomasta elämästä kärsit itse." 13. Tyhmyys, se häpeämätön nainen, pieksee suutaan muttei ymmärrä mitään. 14. Kaupungin korkeimmalla paikalla hän valtiaan tavoin istuu ovellaan 15. ja kutsuu talon ohi kulkevia, jotka vakaasti vaeltavat omaa tietään: 16. "Oletko kokematon? Tule silloin tänne!" Ja ymmärtämättömille hän sanoo: 17. "Varastettu vesi makealta maistuu, herkuista parhain on salaa syöty leipä." 18. Eikä toinen aavista, että se on varjojen talo, tuonelan kuilu tuota kutsua kuulevalle. ©