Tuomarien kirja, luku 1
1. Joosuan kuoleman jälkeen israelilaiset kysyivät Herralta ja sanoivat: "Kenen meistä on ensiksi lähdettävä kanaanilaisia vastaan, sotimaan heitä vastaan?" Herra vastasi: 2. "Juuda lähteköön; katso, minä annan maan hänen käsiinsä." 3. Niin Juuda sanoi veljellensä Simeonille: "Lähde minun kanssani minun arpaosaani, ja sotikaamme kanaanilaisia vastaan, niin minäkin tulen sinun kanssasi sinun arpaosaasi." Niin Simeon lähti hänen kanssaan. 4. Ja Juuda lähti, ja Herra antoi kanaanilaiset ja perissiläiset heidän käsiinsä; ja he voittivat heidät Besekissä - kymmenentuhatta miestä. 5. Ja he kohtasivat Adoni-Besekin Besekissä ja taistelivat häntä vastaan ja voittivat kanaanilaiset ja perissiläiset. 6. Ja Adoni-Besek pakeni, mutta he ajoivat häntä takaa ja ottivat hänet kiinni ja hakkasivat häneltä peukalot ja isotvarpaat. 7. Silloin Adoni-Besek sanoi: "Seitsemänkymmentä kuningasta, joilta oli hakattu peukalot ja isotvarpaat, kokosi muruja minun pöytäni alta; niinkuin minä olen tehnyt, niin on Jumala minulle maksanut." Ja he veivät hänet Jerusalemiin, ja siellä hän kuoli. 8. Ja Juudan miehet ryhtyivät taisteluun Jerusalemia vastaan ja valloittivat sen ja surmasivat miekan terällä sen asukkaat ja pistivät kaupungin tuleen. 9. Sen jälkeen Juudan miehet laskeutuivat sotimaan niitä kanaanilaisia vastaan, jotka asuivat Vuoristossa, Etelämaassa ja Alankomaassa. 10. Niin Juuda meni niitä kanaanilaisia vastaan, jotka asuivat Hebronissa - Hebronin nimi oli muinoin Kirjat-Arba - ja he voittivat Seesain, Ahimanin ja Talmain. 11. Sieltä hän meni Debirin asukkaita vastaan - Debirin nimi oli muinoin Kirjat-Seefer - 12. ja Kaaleb sanoi: "Joka voittaa ja valloittaa Kirjat-Seeferin, sille minä annan tyttäreni Aksan vaimoksi." 13. Niin Otniel, Kenaan, Kaalebin nuoremman veljen, poika, valloitti sen; ja hän antoi tälle tyttärensä Aksan vaimoksi. 14. Ja kun Aksa tuli, niin hän yllytti miestänsä, että tämä pyytäisi hänen isältänsä peltomaata; ja Aksa pudottautui aasin selästä maahan. Silloin Kaaleb sanoi hänelle: "Mikä sinun on?" 15. Niin hän vastasi hänelle: "Anna minulle jäähyväislahja, sillä sinä olet naittanut minut kuivaan maahan, anna siis minulle vesilähteitä." Silloin Kaaleb antoi hänelle Ylälähteet ja Alalähteet. 16. Ja keeniläisen, Mooseksen apen, jälkeläiset olivat lähteneet Palmukaupungista Juudan jälkeläisten kanssa Juudan erämaahan, eteläpuolelle Aradia; he menivät ja asettuivat sikäläisen kansan sekaan. 17. Mutta Juuda meni veljensä Simeonin kanssa, ja he voittivat kanaanilaiset, jotka asuivat Sefatissa, ja he vihkivät kaupungin tuhon omaksi ja kutsuivat sen Hormaksi. 18. Ja Juuda valloitti Gassan alueineen, Askelonin alueineen ja Ekronin alueineen. 19. Ja Herra oli Juudan kanssa, niin että hän sai haltuunsa vuoriston; sillä hän ei kyennyt karkoittamaan niitä, jotka asuivat tasangolla, koska heillä oli raudoitettuja sotavaunuja. 20. Ja he antoivat Kaalebille Hebronin, niinkuin Mooses oli puhunut; ja hän karkoitti sieltä ne kolme anakilaista. 21. Mutta benjaminilaiset eivät karkoittaneet jebusilaisia, jotka asuivat Jerusalemissa, ja niin jebusilaiset jäivät asumaan benjaminilaisten sekaan, Jerusalemiin, aina tähän päivään asti. 22. Myöskin Joosefin heimo lähti liikkeelle; se lähti Beeteliin, ja Herra oli heidän kanssansa. 23. Ja Joosefin heimo vakoilutti Beeteliä - kaupungin nimi oli muinoin Luus - 24. ja vakoilijat näkivät miehen tulevan kaupungista ja sanoivat hänelle: "Näytä meille, mistä päästään kaupunkiin, niin me teemme sinulle laupeuden." 25. Niin hän näytti heille, mistä päästiin kaupunkiin, ja he surmasivat miekan terällä kaupungin asukkaat, mutta sen miehen ja koko hänen sukunsa he päästivät menemään. 26. Ja se mies meni heettiläisten maahan ja rakensi kaupungin ja antoi sille nimen Luus, ja se nimi sillä on vielä tänäkin päivänä. 27. Mutta Manasse ei saanut haltuunsa Beet-Seania ja sen tytärkaupunkeja, ei Taanakia ja sen tytärkaupunkeja, ei Doorin asukkaita ja sen tytärkaupunkeja, ei Jibleamin asukkaita ja sen tytärkaupunkeja eikä Megiddon asukkaita ja sen tytärkaupunkeja, vaan kanaanilaisten onnistui jäädä asumaan siihen maahan. 28. Kun Israel sitten voimistui, saattoi se kanaanilaiset työveron alaisiksi, mutta ei karkoittanut heitä. 29. Efraim ei karkoittanut kanaanilaisia, jotka asuivat Geserissä, ja niin kanaanilaiset jäivät asumaan sen keskeen, Geseriin. 30. Sebulon ei karkoittanut Kidronin asukkaita eikä Nahalolin asukkaita, ja niin kanaanilaiset jäivät asumaan sen keskeen, mutta joutuivat työveron alaisiksi. 31. Asser ei karkoittanut Akkon asukkaita eikä Siidonin asukkaita eikä myöskään Ahlabin, Aksibin, Helban, Afekin ja Rehobin asukkaita. 32. Ja niin asserilaiset joutuivat asumaan maan asukkaiden, kanaanilaisten, keskeen, koska eivät karkoittaneet heitä. 33. Naftali ei karkoittanut Beet-Semeksen asukkaita eikä Beet-Anatin asukkaita ja joutui niin asumaan maan asukkaiden, kanaanilaisten, keskeen; mutta Beet-Semeksen ja Beet-Anatin asukkaat joutuivat heille työveron alaisiksi. 34. Amorilaiset tunkivat daanilaiset vuoristoon, sillä he eivät sallineet heidän laskeutua tasangolle. 35. Ja amorilaisten onnistui jäädä asumaan Har-Herekseen, Aijaloniin ja Saalbimiin; mutta Joosefin heimon käsi kävi heille raskaaksi, ja he joutuivat työveron alaisiksi. 36. Ja amorilaisten alue ulottui Skorpionisolasta, Seelasta, ylöspäin.
1. Joosuan kuoleman jälkeen israelilaiset kysyivät Herralta: "Minkä heimon on ensimmäisenä lähdettävä sotaan kanaanilaisia vastaan?" 2. Herra vastasi: "Ensimmäisenä lähtee Juuda. Minä annan maan Juudan heimon käsiin." 3. Juudan miehet sanoivat Simeonin miehille, veljilleen: "Lähtekää meidän kanssamme valloittamaan kanaanilaisilta sitä aluetta, joka arvottiin meidän osuudeksemme maasta, niin me vuorostamme lähdemme teidän kanssanne valloittamaan teidän osuuttanne." Simeonin heimon miehet liittyivät heihin. 4-5. Juudan joukot lähtivät sotaan. Besekissä ne kohtasivat Adoni-Besekin ja kävivät taisteluun häntä vastaan. Herra antoi Juudan kukistaa Adoni-Besekin joukot ja lyödä kanaanilaiset ja perissiläiset, yhteensä kymmenentuhatta miestä. 6. Adoni-Besek pakeni, mutta Juudan miehet ajoivat häntä takaa, ottivat hänet kiinni ja hakkasivat häneltä irti peukalot ja isotvarpaat. 7. Silloin hän sanoi: "Seitsemältäkymmeneltä kuninkaalta minä hakkasin peukalot ja isotvarpaat, ja he joutuivat syömään ruoantähteitä minun pöytäni alta. Nyt on Jumala rangaissut minua ja tehnyt minulle sen, minkä minä tein heille." Adoni-Besek vietiin Jerusalemiin, ja siellä hän kuoli. 8. Juudan miehet kävivät hyökkäykseen Jerusalemia vastaan. He valtasivat sen, surmasivat asukkaat ja sytyttivät kaupungin tuleen. 9. Sitten he ryhtyivät sotimaan niitä kanaanilaisia vastaan, jotka asuivat vuoristossa ja Negevissä sekä läntisillä kukkuloilla. 10. Juudan miehet hyökkäsivät Hebronissa, entisessä Kirjat-Arbassa, asuvia kanaanilaisia vastaan ja löivät Sesain, Ahimanin ja Talmain sukukunnat. 11. Sieltä he lähtivät kohti Debirin kaupunkia, jota ennen sanottiin Kirjat-Seferiksi. 12. Kaleb sanoi: "Sille, joka kukistaa Kirjat-Seferin ja valtaa sen, minä annan vaimoksi tyttäreni Aksan." 13. Otniel, Kalebin nuoremman veljen Kenasin poika, valtasi kaupungin, ja Kaleb antoi tyttärensä Aksan hänelle vaimoksi. 14. Mutta ollessaan lähdössä Otnielin luo Aksa päätti suostutella isänsä antamaan heille lisää maata. Aksa pudottautui aasinsa selästä, ja Kaleb kysyi häneltä: "Mikä sinulle tuli?" 15. Aksa vastasi: "Toivota minulle onnea ja anna minulle lähtiäislahja. Sinä olet antanut minulle kuivan Negevin, anna minulle myös vesilähteitä." Ja Kaleb antoi hänelle Ylälähteet ja Alalähteet. 16. Keniläiset, Mooseksen apen jälkeläiset, olivat lähteneet Juudan heimon kanssa Palmukaupungista Juudan autiomaahan, joka on Aradista etelään, ja asettuneet asumaan siellä ennestään olleen kansan keskuuteen. 17. Juudan miehet lähtivät yhdessä Simeonin miesten kanssa Sefatissa asuvia kanaanilaisia vastaan ja voittivat heidät. Sitten he julistivat kaupungin Herralle kuuluvaksi uhriksi ja tuhosivat sen. Näin kaupunki sai nimen Horma. 18. Juudan joukot valloittivat Gazan, Askelonin ja Ekronin sekä niiden hallitsemat alueet. 19. Herra oli Juudan heimon kanssa, ja Juudan heimo otti haltuunsa vuoriston mutta ei pystynyt kukistamaan tasangon asukkaita, joilla oli raudoitettuja sotavaunuja. 20. Kalebille annettiin Hebron, kuten Mooses oli määrännyt, ja Kaleb hävitti siellä asuneet kolme anakilaista sukua. 21. Benjaminin heimo ei pystynyt karkottamaan jebusilaisia Jerusalemista. Heitä asuu yhä Jerusalemissa benjaminilaisten keskellä. 22. Joosefin heimot, Manasse ja Efraim, lähtivät marssimaan kohti Beteliä 23. ja lähettivät sinne vakoojia. Betelin nimi oli muinoin Lus. 24. Tiedustelijat näkivät miehen, joka tuli kaupungista, ja sanoivat hänelle: "Näytä meille, mistä pääsee salaa kaupunkiin, niin emme tee sinulle mitään pahaa." 25. Miehen näytettyä heille pääsytien Manassen ja Efraimin sotilaat valtasivat kaupungin. He surmasivat kaikki sen asukkaat, mutta tiennäyttäjän ja hänen perheensä he päästivät menemään. 26. Mies muutti heettiläisten maahan ja rakensi sinne kaupungin, jolle hän antoi nimen Lus. Tämä nimi kaupungilla on vielä nykyäänkin. 27. Manassen heimo ei saanut haltuunsa Bet-Seania, Taanakia, Doria, Jibleamia eikä Megiddoa, ei myöskään niiden ympäristökyliä, vaan kanaanilaisia jäi edelleen asumaan tähän osaan maata. 28. Kun israelilaiset voimistuivat, he pakottivat kanaanilaiset verotyöhön mutta eivät hävittäneet heitä. 29. Efraimin heimo ei pystynyt valloittamaan Geseriä. Näin kanaanilaisia jäi asumaan sinne efraimilaisten keskelle. 30. Sebulonin heimo ei pystynyt valloittamaan Kitronin eikä Nahalolin kaupunkeja. Näin kanaanilaisia jäi asumaan kaupunkeihinsa sebulonilaisten keskelle, mutta he joutuivat tekemään verotyötä. 31. Asserin heimo ei pystynyt valloittamaan Akkoa eikä Sidonia. Se ei myöskään saanut haltuunsa Mahalebia, Aksibia, Helbaa, Afekia eikä Rehobia. 32. Asserilaiset jäivät asumaan kanaanilaisten keskuuteen, koska eivät onnistuneet hävittämään heitä. 33. Naftalilaiset eivät pystyneet valloittamaan Bet-Semesiä eivätkä Bet-Anatia, vaan jäivät asumaan kanaanilaisten keskuuteen. Bet-Semesin ja Bet-Anatin asukkaat joutuivat kuitenkin tekemään verotyötä. 34. Amorilaiset ahdistivat Danin heimon vuoristoon eivätkä päästäneet sitä tunkeutumaan tasangolle. 35. Amorilaiset jäivät edelleenkin asumaan Heresin vuorille Aijaloniin ja Saalbimiin. Myöhemmin Efraimin ja Manassen heimot kukistivat heidät ja alistivat heidät verotyöhön. 36. Amorilaisten raja kulki Skorpionisolasta Selaan ja sieltä eteenpäin. ©