luku 17
luku 19
Tuomarien kirja, luku 18
1. Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa; ja siihen aikaan daanilaisten sukukunta etsi itsellensä perintöosaa asuttavaksensa, sillä siihen päivään asti se ei ollut saanut perintöosaa Israelin sukukuntien kesken. 2. Ja daanilaiset lähettivät sukukuntansa keskuudesta viisi miestä, sotakuntoisia miehiä Sorasta ja Estaolista, vakoilemaan maata ja tutkimaan sitä; he sanoivat heille: "Menkää tutkimaan maata." Ja nämä tulivat Efraimin vuoristoon, Miikan talolle asti, ja yöpyivät sinne. 3. Ollessaan Miikan talon luona he tunsivat nuoren miehen hänen äänestään leeviläiseksi; niin he poikkesivat sinne ja kysyivät häneltä: "Kuka on tuonut sinut tänne? Mitä sinä täällä toimitat, ja mitä sinulla on täällä tekemistä?" 4. Hän vastasi heille: "Niin ja niin teki Miika minulle ja palkkasi minut papiksensa." 5. Ja he sanoivat hänelle: "Kysy Jumalalta, että saisimme tietää, onnistuuko matka, jolla me olemme." 6. Pappi vastasi heille: "Menkää rauhassa. Matka, jolla olette, tapahtuu Herran edessä." 7. Niin ne viisi miestä jatkoivat matkaansa ja tulivat Laikseen; ja he näkivät, että sikäläinen kansa asui huoleti siidonilaisten tavoin, rauhassa ja huoletonna; eikä kukaan tehnyt vahinkoa siinä maassa rikkauksia anastamalla. Myöskin olivat he kaukana siidonilaisista eivätkä olleet tekemisissä muitten ihmisten kanssa. 8. Ja he tulivat veljiensä luo Soraan ja Estaoliin, ja heidän veljensä kysyivät heiltä: "Mitä kuuluu?" 9. He sanoivat: "Nouskaa, lähtekäämme heitä vastaan. Sillä me olemme katselleet maata, ja katso, se on hyvin hyvä. Ja tekö jäisitte toimettomiksi! Älkää viivytelkö, lähtekää liikkeelle, menkää sinne ja ottakaa omaksenne se maa. 10. Kun tulette sinne, tulette huoletonna elävän kansan luo, ja maa on tilava joka suuntaan. Niin, Jumala antaa sen teidän käsiinne, paikan, jossa ei ole puutetta mistään, mitä maan päällä on." 11. Niin lähti sieltä liikkeelle, daanilaisten sukukunnasta, Sorasta ja Estaolista, kuusisataa sota-aseilla varustettua miestä. 12. He nousivat Juudan Kirjat-Jearimiin ja leiriytyivät sinne. Sentähden kutsutaan sitä paikkaa vielä tänäkin päivänä "Daanin leiriksi"; se on Kirjat-Jearimin takana. 13. Sieltä he kulkivat Efraimin vuoristoon ja tulivat Miikan talolle asti. 14. Niin ne viisi miestä, jotka olivat käyneet vakoilemassa Laiksen maata, rupesivat puhumaan ja sanoivat veljillensä: "Tiedättekö, että noissa huoneissa on kasukka ja kotijumalia sekä veistetty ja valettu jumalankuva? Miettikää siis, mitä teidän on tehtävä." 15. Niin he poikkesivat sinne ja tulivat sen nuoren leeviläisen miehen asunnolle, Miikan taloon, ja tervehtivät häntä. 16. Ja ne kuusisataa sota-aseilla varustettua daanilaista asettuivat portin oven eteen. 17. Ja ne viisi miestä, jotka olivat käyneet vakoilemassa maata, nousivat taloon, menivät sisään ja ottivat veistetyn jumalankuvan ja kasukan ja kotijumalat ja valetun jumalankuvan, mutta pappi ja ne kuusisataa sota-aseilla varustettua miestä seisoivat portin oven edessä. 18. Kun he menivät Miikan taloon ja ottivat veistetyn jumalankuvan ja kasukan ja kotijumalat ja valetun jumalankuvan, niin pappi kysyi heiltä: "Mitä te teette?" 19. He vastasivat hänelle: "Vaikene, pidä suusi kiinni ja lähde meidän kanssamme ja tule meidän isäksemme ja papiksemme. Onko parempi ollaksesi pappina yhden miehen talossa kuin Israelin heimon ja sukukunnan pappina?" 20. Silloin pappi tuli hyville mielin, ja hän otti kasukan ja kotijumalat ja veistetyn jumalankuvan ja meni väen keskeen. 21. Sitten he kääntyivät jatkamaan matkaansa ja panivat vaimot ja lapset sekä karjan ja kuormaston kulkemaan edellänsä. 22. He olivat ehtineet vähän matkaa Miikan talosta, kun Miikan talon lähitalojen miehet kutsuttiin koolle, ja he pääsivät daanilaisten kintereille. 23. Ja he huusivat daanilaisille; nämä kääntyivät ja kysyivät Miikalta: "Mikä sinun on, kun väkesi on noin kutsuttu koolle?" 24. Hän vastasi: "Te olette ottaneet minun jumalani, jotka minä olen teettänyt, ja papin, ja menette matkoihinne. Mitä on minulla enää jäljellä? Ja kuinka te vielä kysytte minulta: 'Mikä sinun on'?" 25. Mutta daanilaiset sanoivat hänelle: "Herkeä huutamasta meille, muuten miehet ärtyvät ja käyvät kimppuunne, ja te menetätte henkenne, sekä sinä että sinun perheesi." 26. Niin daanilaiset jatkoivat matkaansa, ja kun Miika näki, että he olivat häntä voimakkaammat, kääntyi hän ja palasi kotiinsa. 27. Otettuaan siis sen, minkä Miika oli teettänyt, sekä hänen pappinsa, hyökkäsivät he Laiksen rauhassa ja huoletonna elävän kansan kimppuun ja surmasivat heidät miekan terällä ja polttivat kaupungin tulella. 28. Eikä kukaan tullut avuksi, sillä se oli kaukana Siidonista eivätkä he olleet tekemisissä muitten ihmisten kanssa; se oli Beet-Rehobin tasangolla. Daanilaiset rakensivat kaupungin uudestaan ja asettuivat siihen. 29. Ja he antoivat kaupungille nimen Daan, isänsä Daanin nimen mukaan, hänen, joka oli Israelille syntynyt; mutta ennen oli kaupungin nimi ollut Lais. 30. Sitten daanilaiset pystyttivät itsellensä sen veistetyn jumalankuvan; ja Joonatan, Manassen pojan Geersomin poika, ja hänen poikansa olivat daanilaisten sukukunnan pappeina, kunnes maan väestö vietiin pakkosiirtolaisuuteen. 31. He pystyttivät itsellensä sen veistetyn jumalankuvan, jonka Miika oli teettänyt, ja se oli siinä koko ajan, minkä Jumalan huone oli Siilossa.
1. Siihen aikaan, kun Israelissa ei vielä ollut kuningasta, Danin heimo etsiskeli itselleen asuinpaikkaa. Sillä ei vielä ollut omaa aluetta Israelin heimojen keskuudessa. 2. Danilaiset lähettivät suvuistaan viisi Soreasta ja Estaolista valittua urheaa soturia tiedusteluretkelle. He sanoivat miehille: "Tutkikaa tarkoin maata!" Miehet tulivat Efraimin vuoristoon Miikan taloon ja yöpyivät siellä. 3. Ollessaan Miikan talossa he kiinnittivät huomiota leeviläisen nuorukaisen puhetapaan. He menivät hänen luokseen ja kysyivät: "Miten olet joutunut tänne? Mitä sinä teet ja millaista täällä on olla?" 4. Hän kertoi, mitä oli tapahtunut ja kuinka Miika oli palkannut hänet papikseen. 5. He pyysivät: "Kysyisitkö meidän puolestamme Jumalalta, onnistuuko retki, jolla nyt olemme." 6. Pappi vastasi: "Voitte olla rauhassa. Herra pitää teistä huolen matkallanne." 7. Sitten nuo viisi miestä jatkoivat kulkuaan ja tulivat Laisiin. He näkivät, että siellä asuvat ihmiset elivät kaikessa rauhassa turvallista ja huoletonta elämää aivan kuin sidonilaiset. Maassa ei ollut ketään mahtimiestä heidän käskijänään. He asuivat kaukana sidonilaisista eivätkä olleet tekemisissä muidenkaan kansojen kanssa. 8. Kun miehet palasivat Soreaan ja Estaoliin, heiltä kysyttiin: "Miten matkanne onnistui?" 9. He vastasivat: "Lähtekää heti liikkeelle, meidän on hyökättävä Laisiin! Me olemme nähneet, että se on hyvä maa. Mitä te täällä istutte toimettomina? Älkää viivytelkö, vaan menkää ottamaan se maa haltuunne. 10. Kun tulette sinne, te kohtaatte siellä pahaa aavistamattoman kansan, ja maata riittää joka suuntaan. Herra antaa tuon maan teidän käsiinne, eikä siellä ole puutetta mistään, mitä ihminen voi toivoa." 11. Soreasta ja Estaolista lähti matkaan kuusisataa Danin heimon miestä täysissä sotavarusteissa. 12. Matkallaan he leiriytyivät ensin Juudan Kirjat-Jearimiin. Sen tähden paikkaa kutsutaan vielä nytkin Mahane-Daniksi. Se sijaitsee Kirjat-Jearimin länsipuolella. 13. Sieltä he jatkoivat kulkuaan Efraimin vuoristoon ja saapuivat Miikan talolle. 14. Ne viisi miestä, jotka olivat käyneet tiedusteluretkellä Laisin seuduilla, sanoivat heimolaisilleen: "Tiedättekö, että yhdessä näistä taloista on efodi-kasukka, puusta veistetty ja hopealla päällystetty jumalankuva ja muita jumalankuvia? Käsitätte varmaan, mitä teidän on tehtävä." 15. He poikkesivat Miikan talossa asuvan nuoren leeviläisen luo ja tervehtivät häntä. 16. Kuudensadan danilaisen sotilaan joukko jäi seisomaan portille, 17. ja ne viisi miestä, jotka olivat käyneet maassa tiedustelijoina, menivät sisään ja ottivat efodi-kasukan, hopealla päällystetyn puisen jumalankuvan ja muut jumalankuvat. Pappi seisoi sotilaiden joukossa portilla, 18. ja kun nuo viisi miestä menivät taloon ja ottivat efodi-kasukan, hopealla päällystetyn puisen jumalankuvan ja muut jumalankuvat, hän kysyi heiltä: "Mitä te teette?" 19. He vastasivat: "Ole hiljaa, älä hiisku sanaakaan. Lähde meidän mukaamme, tule meidän opettajaksemme ja papiksemme. Vai oletko mieluummin pappina yhden ainoan miehen talossa kuin kokonaisen Israelin heimon ja sukukunnan pappina?" 20. Pappi suostui. Hän otti efodi-kasukan, puisen jumalankuvan ja muut jumalankuvat ja lähti miesten mukaan. 21. Jatkaessaan matkaa danilaiset panivat naiset, lapset, karjan ja arvotavaran kulkueen etunenään. 22. He olivat jo ehtineet kauas Miikan talosta, kun lähiympäristön miehet hälytettiin koolle. Miehet lähtivät seuraamaan danilaisia ja tavoittivat heidät. 23. Takaa-ajajat huusivat danilaisille, ja nämä kääntyivät ympäri ja kysyivät Miikalta: "Mikä sinulla on hätänä, kun olet koonnut tuollaisen joukon?" 24. Miika vastasi: "Te otitte minulta jumalat, jotka olin teettänyt, ja veitte minun pappini mennessänne. Mitä minulla enää on jäljellä? Ja sitten vielä kysytte, mikä minulla on hätänä!" 25. Mutta danilaiset sanoivat: "Ei sanaakaan enää! Muuten kiivasluontoiset miehemme käyvät kimppuunne, ja se olisi sinun ja perheesi surma." 26. Sitten danilaiset lähtivät jatkamaan matkaa, ja kun Miika huomasi, että he olivat häntä vahvempia, hän kääntyi ja palasi kotiin. 27. Otettuaan Miikalta hänen teettämänsä jumalankuvat ja vietyään hänen pappinsa danilaiset menivät Laisiin ja kävivät sen pahaa aavistamattomien asukkaiden kimppuun, surmasivat heidät ja polttivat kaiken. 28. Kaupunki ei saanut mistään apua, sillä se sijaitsi Bet-Rehobin tasangolla kaukana Sidonista eikä se ollut tekemisissä muiden kansojen kanssa. Danilaiset rakensivat Laisin paikalle oman kaupunkinsa ja asettuivat sinne asumaan. 29. He antoivat kaupungilleen nimen Dan kantaisänsä Danin, Jaakobin pojan mukaan, mutta alun perin kaupungin nimi oli Lais. 30. Danilaiset sijoittivat puisen jumalankuvan kaupunkiinsa. Jonatan, joka oli Mooseksen pojan Gersomin sukukuntaa, ja hänen jälkeläisensä toimivat siellä Danin heimon pappeina, kunnes israelilaiset vietiin pakkosiirtolaisuuteen. 31. Danilaiset pitivät Miikan teettämän jumalankuvan itsellään koko sen ajan, jonka Jumalan pyhäkkö oli Silossa. ©
luku 17
luku 19
