1. aikakirja,
luku 16
1. aikakirja,
luku 18

1. aikakirja, luku 17


1. Kerran, kun Daavid istui linnassansa, sanoi Daavid profeetta Naatanille: "Katso, minä asun setripuisessa palatsissa, mutta Herran liitonarkki on telttakankaan alla." Naatan sanoi Daavidille: 2. "Tee vain kaikki, mitä mielessäsi on, sillä Jumala on sinun kanssasi." 3. Mutta sinä yönä tapahtui, että Naatanille tuli tämä Jumalan sana: 4. "Mene ja sano minun palvelijalleni Daavidille: Näin sanoo Herra: Et sinä ole rakentava minulle huonetta asuakseni. 5. Minä en ole asunut huoneessa siitä päivästä asti, jona johdatin Israelin tänne, tähän päivään saakka, vaan minä olen muuttanut teltasta telttaan ja asumuksesta asumukseen. 6. Olenko minä koskaan, missä olenkin vaeltanut kaikessa Israelissa, kenellekään Israelin tuomareista, joita olen asettanut kaitsemaan kansaani, sanonut näin: Miksi ette ole rakentaneet minulle setripuista huonetta? 7. Sano siis minun palvelijalleni Daavidille: Näin sanoo Herra Sebaot: Minä olen ottanut sinut laitumelta, lammasten jäljestä, kansani Israelin ruhtinaaksi. 8. Ja minä olen ollut sinun kanssasi kaikkialla, missä sinä vaelsit, ja olen hävittänyt kaikki vihollisesi sinun tieltäsi. Ja minä teen sinulle nimen, suurimpien nimien vertaisen maan päällä. 9. Ja minä valmistan sijan kansalleni Israelille ja istutan sen niin, että se asuu paikallansa eikä enää ole levoton eivätkä vääryyden tekijät sitä enää vaivaa niinkuin ennen, 10. siitä ajasta saakka, jolloin minä asetin tuomareita kansalleni Israelille. Ja minä nöyryytän kaikki sinun vihollisesi. Ja minä ilmoitan sinulle, että Herra on rakentava sinulle huoneen. 11. Kun sinun päiväsi ovat päättyneet ja sinä lähdet isiesi tykö, korotan minä sinun seuraajaksesi jälkeläisesi, joka on yksi sinun pojistasi; ja minä vahvistan hänen kuninkuutensa. 12. Hän on rakentava minulle huoneen, ja minä vahvistan hänen valtaistuimensa ikuisiksi ajoiksi. 13. Minä olen oleva hänen isänsä, ja hän on oleva minun poikani; ja armoani minä en ota häneltä pois, niinkuin otin siltä, joka oli sinun edelläsi. 14. Ja minä pidän hänet pystyssä huoneessani ja valtakunnassani iäti, ja hänen valtaistuimensa on oleva iäti vahva." 15. Aivan näillä sanoilla ja tämän näyn mukaan Naatan puhui Daavidille. 16. Niin kuningas Daavid meni ja asettui Herran eteen ja sanoi: "Mikä olen minä, Herra Jumala, ja mikä on minun sukuni, että olet saattanut minut tähän asti? 17. Mutta tämäkin on ollut vähän sinun silmissäsi, Jumala, ja niin sinä olet puhunut palvelijasi suvulle myöskin kaukaisista asioista ja olet nähnyt minut nousevina ihmispolvina, Herra Jumala. 18. Mitä Daavid enää sinulle puhuisi kunniasta, jota olet osoittanut palvelijallesi? Sinähän tunnet palvelijasi. 19. Herra, palvelijasi tähden ja oman mielesi mukaan sinä olet tehnyt kaiken tämän suuren ja ilmoittanut kaikki nämä suuret asiat. 20. Herra, kaiken sen mukaan, mitä me olemme korvillamme kuulleet, ei ole sinun vertaistasi, eikä ole muuta jumalaa kuin sinä. 21. Ja missä on maan päällä toista kansaa sinun kansasi Israelin vertaista, jota Jumala itse on käynyt lunastamaan kansaksensa, ja niin sinä olet tehnyt itsellesi suuren ja peljättävän nimen karkoittamalla pakanat kansasi tieltä, jonka sinä Egyptistä lunastit. 22. Ja sinä olet asettanut kansasi Israelin omaksi kansaksesi ikuisiksi ajoiksi, ja sinä, Herra, olet tullut heidän Jumalaksensa. 23. Niin olkoon nyt, Herra, se sana, jonka sinä olet puhunut palvelijastasi ja hänen suvustansa, vahva ikuisiksi ajoiksi. Tee, niinkuin olet puhunut. 24. Silloin sinun nimesi on oleva vahva ja tuleva suureksi ikuisiksi ajoiksi, ja se on oleva: Herra Sebaot, Israelin Jumala, Jumala Israelissa. Ja palvelijasi Daavidin suku on pysyvä sinun edessäsi. 25. Sillä sinä, minun Jumalani, olet ilmoittanut palvelijallesi rakentavasi hänelle huoneen. Siitä palvelijasi on saanut rohkeuden rukoilla sinun edessäsi. 26. Ja nyt, Herra, sinä olet Jumala; ja kun olet luvannut palvelijallesi tämän hyvän, 27. niin suvaitse nyt siunata palvelijasi sukua, että se pysyisi iäti sinun edessäsi. Sillä mitä sinä, Herra, siunaat, se on oleva siunattu iäti."

1. Kun Daavid nyt asui palatsissaan, hän sanoi kerran profeetta Natanille: "Sinä näet, että minä asun setripuisessa palatsissa mutta Herran liitonarkkua suojaa vain teltta." 2. Natan sanoi Daavidille: "Tee vain kaikki, mitä on mielessäsi. Jumala on kanssasi." 3. Mutta yöllä Natanille tuli tämä Jumalan sana: 4. "Mene ja sano palvelijalleni Daavidille, että Herra on sanonut näin: Sinä et saa rakentaa temppeliä minun asunnokseni. 5. Siitä päivästä alkaen, jolloin johdatin israelilaiset pois Egyptistä, aina tähän päivään asti minä en ole asunut rakennuksessa, vaan olen vaeltanut asuen teltassa ja majassa. 6. Olenko israelilaisten kanssa vaeltaessani koskaan sanonut yhdellekään Israelin johtajista, joiden olen käskenyt paimentaa kansaani: 'Miksi ette ole rakentaneet minulle setripuista asuntoa?' 7. "Ilmoita nyt palvelijalleni Daavidille, että Herra Sebaot on sanonut näin: Minä otin sinut laitumelta laumasi jäljestä kansani Israelin hallitsijaksi. 8. Olen ollut kanssasi kaikkialla, missä olet kulkenut, ja olen raivannut viholliset pois edestäsi, ja minä teen sinun nimesi yhtä suureksi kuin maan mahtavien nimet. 9. Minä hankin kansalleni Israelille asuinsijan ja juurrutan sen siihen, niin että se saa asua levollisesti aloillaan. Eivätkä vääryyden tekijät enää sorra sitä niin kuin ennen, 10. niin kuin vielä silloinkin, kun olin asettanut tuomareita johtamaan kansaani Israelia. Minä kukistan kaikki sinun vihollisesi. "Minä, Herra, ilmoitan sinulle, että minä rakennan sinulle kuningashuoneen. 11. Kun päiväsi ovat päättyneet ja sinä olet mennyt isiesi luo, minä nostan hallitsijaksi yhden sinun pojistasi, sinun siemenestäsi, ja vakiinnutan hänen kuninkuutensa. 12. Poikasi rakentaa minulle temppelin, ja minä pidän hänen valtaistuimensa vahvana ikiaikoihin asti. 13. Minä olen oleva hänelle isä, ja hän on oleva minulle poika. Minä pysyn uskollisena enkä hylkää häntä, niin kuin hylkäsin sinun edeltäjäsi. 14. Minä pidän hänen asemansa ikuisesti lujana temppelissäni ja valtakunnassani, ja hänen valtaistuimensa on kestävä ikuisesti." 15. Natan kertoi Daavidille kaikki nämä sanat ja koko tämän näyn. 16. Silloin kuningas Daavid meni rukoilemaan Herraa ja sanoi: "Herra, minun Jumalani! Mikä olen minä ja mikä on minun sukuni, kun olet tuonut minut tähän asti? 17. Eikä tässäkään vielä ollut sinulle kyllin, Jumala, vaan olet antanut suvulleni lupauksia, jotka tähtäävät kauas tulevaisuuteen. Sinä, Jumala, olet nostanut minut korkeaan asemaan. 18. Mitä voisin enää pyytää sinulta, kun olet jo antanut minulle niin paljon kunniaa? Sinä tunnet minut, palvelijasi. 19. "Herra, palvelijasi tähden ja sen mukaan kuin itse olet hyväksi nähnyt sinä olet tehnyt kaikki nämä suuret teot ja ilmoittanut ne minulle. 20. Kaikki se, mitä olemme omin korvin kuulleet, osoittaa, ettei ole toista sinun kaltaistasi, ei ole muuta Jumalaa kuin sinä. 21. Mikä muu kansa maan päällä olisi kansasi Israelin kaltainen? Onko toista kansaa, jota Jumala olisi tullut lunastamaan omaksi kansakseen? Sinä olet tehnyt suuria ja pelottavia tekoja, jotka ovat tehneet nimesi tunnetuksi kaikkialla. Egyptistä sinä lunastit omaksesi kansasi, ja sinä hävitit vieraat kansat sen tieltä. 22. Olet tehnyt kansasi Israelin ikiajoiksi omaksi kansaksesi, ja sinusta, Herra, on tullut israelilaisten Jumala. 23. "Herra, anna sen sanasi, jonka olet lausunut minulle ja suvulleni, olla ikuisesti voimassa ja täytä lupauksesi. 24. Silloin sinun nimesi pysyy ikuisesti ja se on aina oleva suuri, näin kuuluva: 'Herra Sebaot, Israelin Jumala', ja palvelijasi Daavidin suku pysyy aina sinun edessäsi. 25. Koska sinä, Jumalani, olet luvannut rakentaa minulle kuningashuoneen, on palvelijasi rohjennut esittää sinulle tämän rukouksen. 26. Niin, Herra, sinä olet Jumala, ja sinä olet antanut minulle tämän suuren lupauksen. 27. Pyydän sinua siunaamaan palvelijasi suvun, niin että se saa ikuisesti palvella sinua. Sinä, Herra, olet siunannut sitä, ja niin sillä on aina oleva siunaus." ©

 
1. aikakirja,
luku 16
1. aikakirja,
luku 18
 

Ota yhteyttäX