luku 6
luku 8
Jobin kirja, luku 7
1. "Eikö ihmisen olo maan päällä ole sotapalvelusta, eivätkö hänen päivänsä ole niinkuin palkkalaisen päivät? 2. Hän on orjan kaltainen, joka halajaa varjoon, ja niinkuin palkkalainen, joka odottaa palkkaansa. 3. Niin olen minä perinyt kurjuuden kuukaudet, ja vaivan yöt ovat minun osakseni tulleet. 4. Maata mennessäni minä ajattelen: Milloinka saan nousta? Ilta venyy, ja minä kyllästyn kääntelehtiessäni aamuhämärään asti. 5. Minun ruumiini verhoutuu matoihin ja tomukamaraan, minun ihoni kovettuu ja märkii. 6. Päiväni kiitävät nopeammin kuin sukkula, ne katoavat toivottomuudessa. 7. Muista, että minun elämäni on tuulen henkäys; minun silmäni ei enää saa onnea nähdä. 8. Ken minut näki, sen silmä ei minua enää näe; sinun silmäsi etsivät minua, mutta minua ei enää ole. 9. Pilvi häipyy ja menee menojaan; niin myös tuonelaan vaipunut ei sieltä nouse. 10. Ei hän enää palaja taloonsa, eikä hänen asuinpaikkansa häntä enää tunne. 11. Niin en minäkään hillitse suutani, minä puhun henkeni ahdistuksessa, minä valitan sieluni murheessa. 12. Olenko minä meri tai lohikäärme, että asetat vartioston minua vastaan? 13. Kun ajattelen: leposijani lohduttaa minua, vuoteeni huojentaa minun tuskaani, 14. niin sinä kauhistutat minua unilla ja peljästytät minua näyillä. 15. Mieluummin tukehdun, mieluummin kuolen, kuin näin luurankona kidun. 16. Olen kyllästynyt, en tahdo elää iankaiken; anna minun olla rauhassa, sillä tuulen henkäystä ovat minun päiväni. 17. Mikä on ihminen, että hänestä niin suurta lukua pidät ja että kiinnität häneen huomiosi, 18. tarkastat häntä joka aamu, tutkit häntä joka hetki? 19. Etkö koskaan käännä pois katsettasi minusta, etkö hellitä minusta sen vertaa, että saan sylkeni nielaistuksi? 20. Jos olenkin syntiä tehnyt, niin mitä olen sillä sinulle tehnyt, sinä ihmisten vartioitsija? Minkätähden asetit minut maalitauluksesi, ja minkätähden tulin itselleni taakaksi? 21. Minkätähden et anna rikostani anteeksi etkä poista pahaa tekoani? Sillä nyt minä menen levolle maan tomuun, ja jos etsit minua, niin ei minua enää ole."
1. Eikö ihmisen osana maan päällä ole työ ja vaiva? Eikö hän ole kuin palkkalainen, joka tekee raskaita päivätöitä? 2. Hän on kuin orja, joka kaipaa paahteesta varjoon, kuin päivätyöläinen, joka odottaa palkkaansa. 3. Perinnökseni olen saanut pettymysten kuukausia, ahdistuksen yöt ovat olleet minun osani. 4. Kun menen nukkumaan, minä ajattelen: "Milloin voin nousta?" Yö kuluu vitkaan, kääntyilen levottomana aamunkoittoon asti. 5. Ruvet ja madot peittävät ruumiini, minun nahkani halkeilee ja märkii. 6. Kuin kutojan sukkula kiitävät päiväni: ne päättyvät, kun lanka loppuu. 7. Ajattele minun elämääni: se on vain henkäys. Silmäni eivät enää näe onnen päivää. 8. Sinä näet minut nyt, mutta kohta et enää näe. Kun katsahdat minuun, minua ei ole. 9. Pilvi hajoaa, haihtuu tyhjiin. Tuonelaan mennyt ei tule takaisin. 10. Hän ei kotiinsa palaa, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne. 11. Nyt en enää pidättele kieltäni. Minun sisintäni ahdistaa, minä puhun. Olen katkera ja huudan tuskani julki. 12. Olenko meren hirviö, olenko minä meri itse, kun panet minulle noin vahvat vartijat? 13. Minä ajattelin: "Vuoteeni suo minulle lohdun, uni huojentaa tuskani." 14. Mutta sinä säikytät minua unikuvilla, panet yön painajaiset minua ahdistamaan. 15. Mieluummin tahdon kuolla, nääntyä hengiltä, kuin kärsiä tätä tuskaa! 16. Olen saanut tarpeekseni! Enhän kuitenkaan elä ikuisesti. Päästä jo irti! Minun elämäni on häipyvä henkäys. 17. Mikä on ihminen, kun pidät häntä noin tärkeänä ja alati valvot häntä? 18. Aamu aamulta sinä vaadit hänet tilille, joka hetki sinä häntä tutkit. 19. Etkö voisi hetkeksi kääntää katsettasi pois? Etkö edes siksi aikaa, että saisin rauhassa nielaista sylkeni? 20. Jos olenkin tehnyt syntiä, en kai minä sinulle ole vahinkoa tehnyt, sinä ihmisen vaanija? Miksi olet ottanut minut maalitauluksesi, miksi noin kovin kannat minusta huolta? 21. Miksi et jo anna anteeksi, mitä olen rikkonut, miksi et ota pois syntiäni? Pian minä muutun maaksi. Kun katsahdat minuun, minua ei enää ole. ©
luku 6
luku 8
