Psalmien kirja,
luku 105
Psalmien kirja,
luku 107

Psalmien kirja, luku 106


1. Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti. 2. Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä? 3. Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden! 4. Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi, 5. että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa. 6. Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat. 7. Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla. 8. Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi. 9. Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa. 10. Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta. 11. Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle. 12. Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään. 13. Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa. 14. Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa. 15. Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin. 16. Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan. 17. Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion. 18. Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat. 19. He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa; 20. he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan. 21. He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja, 22. ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla. 23. Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta. 24. He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa. 25. He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä. 26. Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa, 27. kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin. 28. He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja. 29. He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan. 30. Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi. 31. Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti. 32. He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä. 33. Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti. 34. He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää, 35. vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa. 36. He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula. 37. Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille. 38. He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista. 39. Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa. 40. Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa. 41. Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä. 42. Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle. 43. Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden. 44. Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa. 45. Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa. 46. Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen. 47. Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme. 48. Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja kaikki kansa sanokoon: "Amen. Halleluja!"

1. Halleluja! Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa. 2. Kuka voi sanoiksi pukea Herran voimateot, kuka voi häntä kyllin ylistää? 3. Onnellisia ne, jotka elävät vanhurskaasti, jotka aina tekevät niin kuin oikein on. 4. Herra, sinä olet armollinen kansallesi – muistathan myös minua! Auta minua, ota minut huomaasi, 5. että saisin kokea valittujesi onnen, että saisin iloita, kun sinun kansasi iloitsee, ja ylistää osaani sinun omiesi kanssa. 6. Me olemme tehneet syntiä, niin kuin isämmekin, pahoin me olemme tehneet, eläneet jumalattomasti. 7. Kun isämme olivat Egyptissä, he eivät ymmärtäneet sinun tunnustekojasi. Vaikka monin tavoin osoitit uskollisuutesi, he eivät sitä mieleensä painaneet. Kaislamerellä he kapinoivat sinua vastaan. 8. Mutta Herra pelasti heidät, nimensä kunnian tähden, hän osoitti voimansa ja suuruutensa. 9. Hän käski Kaislamerta, ja se kuivui, ja hän kuljetti heidät syvyyksien halki, merenpohjaa pitkin kuin aavikkotietä. 10. Hän pelasti heidät vainoojien käsistä, vapautti heidät vihollisen vallasta. 11. Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ainoakaan ei jäänyt henkiin. 12. Silloin isämme uskoivat hänen sanansa ja lauloivat hänelle kiitosta. 13. Mutta kohta he taas unohtivat hänen tekonsa, eivät odottaneet hänen neuvojaan. 14. Autiomaassa he kävivät ahnaiksi ja koettelivat Jumalaa. 15. Hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta istutti heihin hivuttavan taudin. 16. Leirissä kansa alkoi kadehtia Moosesta ja Aaronia, Jumalan pyhää. 17. Silloin maa aukeni ja nieli Datanin, hautasi alleen Abiramin joukon. 18. Tuli leimahti leirin keskellä, liekki poltti jumalattomat. 19. Horebin juurella he valoivat sonnin ja kumarsivat tekemäänsä patsasta. 20. He vaihtoivat Herran, Kunniansa, ruohoa syövän naudan kuvaan. 21. He unohtivat Jumalan, pelastajansa, hänet, joka teki suuria Egyptissä, 22. Haamin maassa ihmeellisiä töitä, pelottavia tekoja Kaislamerellä. 23. Vihassaan Herra aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, astui hänen eteensä ja suojeli heitä, taivutti hänet säästämään kansan. 24. He väheksyivät ihanaa maata, he eivät uskoneet Herran sanaa 25. vaan nurisivat teltoissaan eivätkä tahtoneet totella Herraa. 26. Silloin Herra kohotti kätensä tuhotakseen heidät autiomaassa 27. ja heittääkseen heidän lapsensa kansojen sekaan, hajalle vieraisiin maihin. 28. He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleille kuville tuotuja uhreja. 29. He vihastuttivat Herran teoillaan, ja siksi vitsaus iski heihin. 30. Mutta kansan keskeltä nousi Pinehas – hän langetti tuomion, ja vitsaus väistyi. 31. Tämän tähden hänet katsotaan vanhurskaaksi, iäti, polvesta polveen. 32. Meribassa, missä vedet virtasivat, he vihastuttivat Herran. Mooses joutui kärsimään heidän takiaan, 33. kun he saivat hänet menettämään malttinsa ja hän puhui sanojaan punnitsematta. 34. He eivät hävittäneet kansoja, jotka Herra oli käskenyt hävittää, 35. vaan veljeilivät vieraiden kansojen kanssa ja ottivat oppia niiden menoista. 36. He palvoivat vieraita jumalia ja joutuivat niiden pauloihin. 37. He uhrasivat poikiaan ja tyttäriään hengille, 38. poikiensa ja tyttäriensä veren he uhrasivat Kanaanin jumalille. He vuodattivat viatonta verta, ja maa saastui. 39. He tahrasivat itsensä teoillaan, kun he olivat uskottomia Herralle. 40. Niin Herran viha syttyi, hän ei enää sietänyt omaa kansaansa. 41. Hän antoi sen vieraiden kansojen käsiin, vihamiesten orjuuteen. 42. Viholliset ahdistivat israelilaisia, ja heidän oli nöyrryttävä vieraiden valtaan. 43. Yhä uudestaan Herra pelasti heidät. Silti he kapinoivat ja toimivat halujensa mukaan, vajosivat syntiin yhä syvemmälle. 44. Mutta Herra näki heidän ahdinkonsa ja kuuli heidän avunhuutonsa. 45. Hän muisti liittonsa ja armahti heitä, osoitti suuren laupeutensa. 46. Hän taivutti heille suopeiksi ne, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen. 47. Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, saata meidät yhteen kansojen keskeltä! Silloin saamme ylistää pyhää nimeäsi ja riemuiten kiittää sinua. 48. Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen! Koko kansa sanokoon: Aamen. Halleluja! ©

 
Psalmien kirja,
luku 105
Psalmien kirja,
luku 107
 

Ota yhteyttäX