Psalmien kirja, luku 78

^1.Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille. ^2.Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia. ^3.Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet, ^4.sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt. ^5.Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa, ^6.että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa. ^7.Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin. ^8.Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle. ^9.Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä. ^10.Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan, ^11.vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti. ^12.Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla. ^13.Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi. ^14.Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt. ^15.Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä. ^16.Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä. ^17.Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa. ^18.He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi. ^19.Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa? ^20.Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?" ^21.Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha, ^22.koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa. ^23.Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet; ^24.hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa. ^25.Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin. ^26.Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen; ^27.hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa; ^28.hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa. ^29.Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada. ^30.Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan, ^31.kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet. ^32.Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä. ^33.Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon. ^34.Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa. ^35.He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa. ^36.Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä; ^37.sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa. ^38.Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta. ^39.Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja. ^40.Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa! ^41.Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän. ^42.He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta, ^43.jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla, ^44.muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda; ^45.lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä; ^46.antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä; ^47.hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa; ^48.antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille. ^49.Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä. ^50.Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan. ^51.Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista. ^52.Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa. ^53.Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri. ^54.Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut. ^55.Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa. ^56.Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria, ^57.vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi. ^58.He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla. ^59.Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti. ^60.Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle. ^61.Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin. ^62.Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa. ^63.Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille. ^64.Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä. ^65.Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari. ^66.Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän. ^67.Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa, ^68.vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa. ^69.Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi. ^70.Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista. ^71.Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa. ^72.Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.

^1.Asafin virsi. Kuuntele, kansani, mitä opetan, tarkatkaa sanojani, te kaikki. ^2.Minä aion esittää viisaiden mietteitä, tuon julki menneisyyden arvoituksia, ^3.vanhoja asioita, joista olemme kuulleet, joista isämme ovat meille kertoneet. ^4.Me emme salaa niitä lapsiltamme vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta, Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt. ^5.Hän sääti Jaakobille säädöksensä, hän antoi Israelille lakinsa ja käski meidän isiämme opettamaan ne lapsilleen, ^6.jotta tulevakin polvi ne tuntisi, jotta vastedes syntyvätkin ne oppisivat ja kertoisivat omille lapsilleen. ^7.Jumalaan heidän tulee turvautua, muistaa, mitä hän on tehnyt, ja noudattaa hänen käskyjään, ^8.jotta eivät olisi kuin isänsä, nuo tottelemattomat ja uppiniskaiset, jotka häilyivät sinne tänne eivätkä pysyneet uskollisina Jumalalle. [^9.Efraimilaiset, varustetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.] ^10.He eivät pitäneet Jumalan liittoa, eivät taipuneet elämään hänen lakinsa mukaan. ^11.He unohtivat hänen tekonsa, ihmeet, joita olivat saaneet nähdä. ^12.Egyptin maassa, Soanin tasangolla, hän antoi isiemme kokea ihmeen. ^13.Hän jakoi kahtia meren ja vei heidät sen poikki, hän jähmetti vedet muuriksi. ^14.Hän antoi pilven johdattaa heitä päivisin ja tulen loisteen öisin. ^15.Hän halkaisi kallioita autiomaassa, ja he saivat vettä, kuin syvyyden vesiä. ^16.Hän antoi purojen puhjeta kalliosta, antoi vesien virrata. ^17.Mutta yhä he tekivät syntiä, autiomaassa he kapinoivat Korkeinta vastaan. ^18.Ehdoin tahdoin he koettelivat Jumalaa vaatimalla mielensä mukaista ruokaa. ^19.He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: "Hänkö voisi kattaa pöydän autiomaahan? ^20.Totta kyllä, hän iski kallioon, ja vesi virtasi, purojen uomat tulvivat, mutta pystyisikö hän antamaan leipää ja hankkimaan lihaa kansalleen?" ^21.Herra kuuli sen ja kiivastui: tuli leimahti keskellä Jaakobin leiriä. Hänen vihansa iski Israelin kansaan, ^22.koska kansa ei uskonut Jumalaan eikä luottanut hänen apuunsa. ^23.Mutta sitten hän antoi pilville käskyn ja avasi taivaan ovet, ^24.ja mannaa satoi heidän ruoakseen, hän antoi heille taivaan viljaa. ^25.Ihmiset söivät enkelten leipää, saivat ruokaa runsain määrin. ^26.Hän päästi taivaasta irti itätuulen ja nostatti voimallaan tuulen etelästä. ^27.Hän antoi sataa lihaa kuin tomua, taivaan lintuja kuin merten hiekkaa. ^28.Hän pudotti ne heidän leiriinsä, heidän asumustensa ympärille, ^29.ja he ahmivat itsensä täyteen – hän antoi heille sitä, mitä he halusivat. ^30.Mutta heidän himonsa ei sittenkään laantunut. Sen tähden he, ruoka vielä suussaan, ^31.saivat kokea Herran vihan. Hän surmasi heidän parhaat miehensä, löi maahan Israelin nuoret soturit. ^32.Silti he yhäti tekivät syntiä, eivät he uskoneet hänen ihmeisiinsä. ^33.Sen tähden heidän päivänsä päättyivät arvaamatta, heidän vuotensa haihtuivat kuin henkäys. ^34.Nyt, kun hän surmasi heitä, he alkoivat kysyä hänen mieltään, he kääntyivät ja etsivät Jumalaa. ^35.He muistivat, kuka on heidän kallionsa, muistivat, että Korkein on heidän lunastajansa. ^36.Mutta heidän sanoissaan piili petos, valhe oli heidän kielellään. ^37.He eivät olleet vilpittömiä häntä kohtaan, eivät pysyneet uskollisina hänen liitossaan. ^38.Mutta Jumala on laupias, ei hän tuhoa syntistä, vaan armahtaa. Kerta kerran jälkeen hän hillitsi vihansa eikä antanut kiivaudelleen valtaa. ^39.Hän muisti, että he olivat vain ihmisiä, vain tuulen henkäys, joka häipyy eikä palaa. ^40.Miten usein he autiomaassa nousivatkaan kapinaan, murehduttivat häntä erämaassa! ^41.Yhä uudelleen he uhmasivat Israelin Pyhää, koettelivat Jumalan kärsivällisyyttä. ^42.He eivät muistaneet hänen väkevää kättään, eivät päivää, jona hän vapautti heidät ^43.ja teki tunnustekonsa Egyptissä, ihmeensä Soanin tasangolla. ^44.Hän muutti vereksi Niilin ja kaikki sen kanavat, niin ettei niistä voinut juoda. ^45.Hän lähetti paarmat puremaan egyptiläisiä, sammakot turmelemaan heiltä kaiken. ^46.Hän antoi heidän satonsa heinäsirkoille, heidän työnsä hedelmät sirkkojen toukille. ^47.Hän tuhosi rakeilla heidän viinitarhansa, rankkasateella heidän viikunapuunsa, ^48.hän antoi tautien ahdistaa heidän karjaansa, ruton iskeä heidän laumoihinsa. ^49.Hän päästi valloilleen vihansa hehkun, vimmansa, raivonsa ja kiivautensa, surmanenkeleiden suuren joukon. ^50.Hän antoi vihansa purkautua, hän ei säästänyt heitä kuolemalta vaan jätti heidät ruton armoille. ^51.Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, ensimmäisinä syntyneet Haamin majoista. ^52.Mutta oman kansansa hän vei vapauteen. Autiomaassa hän kaitsi omiaan kuin paimen lampaita. ^53.Hänen johdossaan he olivat turvassa, ei heidän tarvinnut pelätä mitään, mutta vihollisten joukon peitti meri. ^54.Hän toi heidät pyhälle asuinsijalleen, vuorelle, jonka hän oli ottanut omakseen. ^55.Hän karkotti vieraat kansat heidän tieltään ja jakoi heille arvalla perintömaat, antoi Israelin heimoille asumukset. ^56.Mutta he kapinoivat Jumalaa vastaan, he koettelivat häntä, Korkeinta! He eivät noudattaneet hänen säädöksiään ^57.vaan kääntyivät omille teilleen ja olivat uskottomia kuten isänsä, kelvottomia kuin löystynyt jousi. ^58.He vihastuttivat hänet uhraamalla kukkuloilla, loukkasivat häntä jumaliensa kuvilla. ^59.Jumala näki sen, ja hänen vihansa syttyi, hän hylkäsi Israelin kokonaan. ^60.Hän hylkäsi asumuksensa, Silon pyhäkön, teltan, jonka oli asettanut ihmisten keskelle. ^61.Hän antoi voimansa tunnuksen joutua saaliiksi, jätti pyhän arkkunsa vihollisen käsiin, ^62.ja kansansa hän antoi miekan armoille, niin hän omiinsa vihastui. ^63.Tuli nielaisi nuoret miehet, enää ei laulettu morsiamille, ^64.papit kaatuivat vihollisen miekkaan, lesket eivät saaneet viettää valittajaisia. ^65.Mutta Herra havahtui, niin kuin nukkuja havahtuu, niin kuin soturi herää viinin huuruista. ^66.Hän ajoi kansansa viholliset pakosalle, tuotti heille ikuisen häpeän. ^67.Herra hylkäsi Joosefin sukukunnan – Efraimin heimoa hän ei valinnut, ^68.vaan hän valitsi Juudan heimon ja Siionin, rakkaan vuorensa. ^69.Sille hän rakensi pyhäkkönsä, korkean kuin taivaat, vankan kuin maa, jonka hän on perustanut ikiajoiksi. ^70.Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, otti hänet lammaslaitumilta, ^71.toi lampaiden ja karitsojen keskeltä kaitsemaan omaa kansaansa Jaakobia, hallitsemaan omaa maataan Israelia. ^72.Ja Daavid kaitsi sitä vilpittömin sydämin, johdatti sitä taitavin käsin. ©