1. Mooseksen kirja, luku 48

^1.Jonkin aikaa tämän jälkeen Joosefille ilmoitettiin, että hänen isänsä oli sairaana. Joosef lähti hänen luokseen ja otti mukaan molemmat poikansa, Manassen ja Efraimin. ^2.Kun Jaakob sai tietää, että hänen poikansa Joosef oli tullut, hän kokosi voimansa ja nousi istumaan vuoteessa. ^3.Hän sanoi Joosefille: "Jumala, Kaikki­valtias, ilmestyi minulle Lusissa Kanaaninmaassa, siunasi minut ^4.ja sanoi minulle: 'Minä teen sinut hedelmälliseksi ja jälkeläisesi monilukuisiksi, niin että sinusta saavat alkunsa monet kansat, ja annan sinun jälkeläi­sillesi tämän maan pysyväksi perintö­maaksi.' ^5.Ja nyt sinun kaksi poikaasi, jotka olivat syntyneet Egyptissä jo ennen minun tänne tuloani, ovat minun poikiani. Olkoot Efraim ja Manasse minul­le kuin Ruuben ja Simeon! ^6.Sinun muut lapsesi, jotka ovat syntyneet heidän jälkeensä, olkoot sinun omiasi, mutta heitä kutsuttakoon veljiensä heimojen mukaan siinä maassa, jonka he saavat periä. ^7.Kun minä olin palaamassa Mesopotamiasta, mene­tin matkan aikana sinun äitisi Raakelin. Se tapahtui Kanaanin­maassa, kun Efrataan oli vielä jonkin verran matkaa, ja minä hautasin hänet sinne Efratan tien varteen." Efrata on sama kuin Betlehem. ^8.Huomatessaan Joosefin pojat Jaakob kysyi: "Keitä nämä ovat?" ^9.Joosef vastasi: "He ovat minun poikia­ni, jotka Jumala on antanut minulle täällä Egyptis­sä." Silloin Jaakob sanoi: "Tuo heidät tänne, että saan siunata heidät." ^10.Jaakobin silmät olivat näet käyneet iän mukana heikoiksi, eikä hän enää nähnyt hyvin. Joosef toi pojat hänen luokseen, ja hän suuteli ja syleili heitä. ^11.Joosefille Israel sa­noi: "En osannut toivoa, että saisin vielä kerran nähdä kasvosi, ja nyt Jumala on antanut minun nähdä myös sinun poikasi!" ^12.Ja Joosef otti pojat pois hänen jalkojensa juuresta ja kumartui kasvoilleen maahan saakka. ^13.Sitten Joosef ohjasi Efraimin oikealla kädellään Israelin vasemmalle puolelle ja Manassen vasemmalla kädellään Israelin oikealle puolelle ja vei heidät näin hänen eteensä. ^14.Israel ojensi oikean kätensä, mutta asetti sen Efraimin pään päälle, vaikka tämä oli nuorempi, ja vasemman kätensä hän pani Manas­sen päälle; hän asetti siis kätensä ristikkäin. Mutta Manasse oli esikoinen. ^15.Ja Israel siunasi Joosefin sanoen: – Jumala, jonka tahdon mukaisesti minun isäni Abraham ja Iisak ovat vaeltaneet, Jumala, joka on ollut minun paimeneni syntymästäni tähän päivään saakka, ^16.se enkeli, joka on minut pelastanut kaikesta onnettomuudesta, siunatkoon näitä nuorukaisia. Heidän kauttaan säilyköön minun nimeni ja minun isieni Abrahamin ja Iisakin nimi. Lukuisat olkoot heidän jälkeläisensä maan päällä. ^17.Kun Joosef näki, että hänen isänsä pani oikean kätensä Efraimin pään päälle, se oli hänestä väärin, ja hän tarttui isänsä käteen siirtääkseen sen Manas­sen pään päälle. ^18.Hän sanoi isälleen: "Ei noin, isäni, tämä tässä on esikoinen. Pane oikea kätesi hänen päänsä päälle." ^19.Mutta isä ei suostunut, vaan sanoi: "Tiedän, poikani, tiedän. Myös Manasses­ta on tuleva kokonainen kansa, ja hänkin on kasvava mahtavaksi, mutta hänen nuorempi veljensä tulee vielä mahtavammaksi ja hänen jälkeläi­sistään kasvaa kansojen paljous." ^20.Ja hän siunasi heidät sinä päivänä sanoen: "Siunatessaan israelilai­set lausu­vat teidän nimenne ja sanovat: 'Jumala tehköön sinut Efraimin ja Manassen veroiseksi.'" Niin hän asetti Efraimin Manassen edelle. ^21.Sitten Israel sanoi Joosefille: "Minä kuolen pian, mutta Jumala on oleva teidän kanssanne. Hän on johdattava teidät takaisin isienne maahan. ^22.Ja sen lisäksi, mitä veljesi saavat, minä annan sinulle sen harjanteen, jonka olen miekka­ni ja jouseni voimalla ottanut amorilaisilta." ©