1. kuninkaiden kirja,
luku 12
1. kuninkaiden kirja,
luku 14

1. kuninkaiden kirja, luku 13


1. Ja katso, Juudasta Beeteliin tuli Herran käskystä Jumalan mies, juuri kun Jerobeam seisoi alttarin ääressä polttamassa uhreja. 2. Ja hän huusi alttaria kohti Herran käskystä ja sanoi: "Alttari, alttari, näin sanoo Herra: Katso, Daavidin suvusta on syntyvä poika, nimeltä Joosia. Hän on teurastava sinun päälläsi uhrikukkulapapit, jotka polttavat uhreja sinun päälläsi, ja sinun päälläsi tullaan polttamaan ihmisten luita." 3. Ja hän antoi sinä päivänä ennusmerkin, sanoen: "Ennusmerkki siitä, että Herra on puhunut, on tämä: alttari halkeaa, ja tuhka, joka on sen päällä, hajoaa." 4. Kun kuningas Jerobeam kuuli Jumalan miehen sanan, jonka hän huusi alttaria kohti Beetelissä, ojensi hän kätensä alttarilta ja sanoi: "Ottakaa hänet kiinni." Silloin hänen kätensä, jonka hän oli ojentanut häntä vastaan, kuivettui, eikä hän enää voinut vetää sitä takaisin. 5. Ja alttari halkesi ja tuhka hajosi alttarilta, niinkuin Jumalan mies Herran käskystä oli ennusmerkin antanut. 6. Silloin kuningas puhkesi puhumaan ja sanoi Jumalan miehelle: "Lepytä Herraa, Jumalaasi, ja rukoile minun puolestani, että minä voisin vetää käteni takaisin." Ja Jumalan mies lepytti Herraa; niin kuningas voi vetää kätensä takaisin, ja se tuli entiselleen. 7. Ja kuningas puhui Jumalan miehelle: "Tule minun kanssani kotiini virkistämään itseäsi; minä annan sinulle lahjan." 8. Mutta Jumalan mies sanoi kuninkaalle: "Vaikka antaisit minulle puolet linnastasi, en minä tulisi sinun kanssasi. Tässä paikassa en minä syö leipää enkä juo vettä. 9. Sillä niin käski minua Herra sanallansa, sanoen: Älä syö leipää, älä juo vettä äläkä palaa samaa tietä, jota olet tullut." 10. Ja hän meni toista tietä eikä palannut samaa tietä, jota oli tullut Beeteliin. 11. Mutta Beetelissä asui vanha profeetta; ja hänen poikansa tuli ja kertoi hänelle kaiken, mitä Jumalan mies sinä päivänä oli tehnyt Beetelissä ja mitä hän oli puhunut kuninkaalle. Kun he olivat kertoneet sen isällensä, 12. kysyi heidän isänsä heiltä, mitä tietä hän oli mennyt. Ja hänen poikansa olivat nähneet, mitä tietä Juudasta tullut Jumalan mies oli lähtenyt. 13. Silloin hän sanoi pojilleen: "Satuloikaa minulle aasi." Ja kun he olivat satuloineet hänelle aasin, istui hän sen selkään 14. ja lähti Jumalan miehen jälkeen ja tapasi hänet istumassa tammen alla. Ja hän kysyi häneltä: "Sinäkö olet se Juudasta tullut Jumalan mies?" Hän vastasi: "Minä." 15. Hän sanoi hänelle: "Tule kanssani minun kotiini syömään." 16. Hän vastasi: "En voi palata enkä tulla sinun kanssasi, en voi syödä leipää enkä juoda vettä sinun kanssasi tässä paikassa, 17. sillä minulle on tullut sana, Herran sana: 'Älä syö leipää äläkä juo vettä siellä, älä myöskään tule takaisin samaa tietä, jota olet mennyt'." 18. Hän sanoi hänelle: "Minäkin olen profeetta niinkuin sinä, ja enkeli on puhunut minulle Herran käskystä, sanoen: 'Vie hänet kanssasi takaisin kotiisi syömään leipää ja juomaan vettä'." Mutta sen hän valhetteli hänelle. 19. Niin tämä palasi hänen kanssansa ja söi leipää ja joi vettä hänen kodissaan. 20. Mutta heidän istuessaan pöydässä tuli Herran sana profeetalle, joka oli tuonut hänet takaisin. 21. Ja hän huusi Juudasta tulleelle Jumalan miehelle, sanoen: "Näin sanoo Herra: Koska sinä olet niskoitellut Herran käskyä vastaan etkä ole noudattanut sitä määräystä, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antoi, 22. vaan olet palannut syömään leipää ja juomaan vettä siinä paikassa, josta sinulle oli sanottu: 'Älä siellä syö leipää äläkä juo vettä', niin älköön sinun ruumiisi tulko isiesi hautaan." 23. Ja kun hän oli syönyt leipää ja juonut, satuloi hän aasin profeetalle, jonka hän oli tuonut takaisin. 24. Kun tämä oli lähtenyt, kohtasi hänet leijona tiellä ja tappoi hänet. Ja hänen ruumiinsa oli pitkänään tiellä, ja aasi seisoi hänen vieressään, ja leijona seisoi ruumiin ääressä. 25. Ja katso, siitä kulki ohitse miehiä, ja he näkivät ruumiin pitkänään tiellä ja leijonan seisomassa ruumiin ääressä. He menivät ja puhuivat siitä kaupungissa, jossa vanha profeetta asui. 26. Kun profeetta, joka oli palauttanut hänet tieltä, kuuli sen, sanoi hän: "Se on se Jumalan mies, joka niskoitteli Herran käskyä vastaan. Sentähden Herra on antanut hänet leijonalle, ja se on ruhjonut ja tappanut hänet sen Herran sanan mukaan, jonka hän oli hänelle puhunut." 27. Ja hän puhui pojilleen, sanoen: "Satuloikaa minulle aasi." Ja he satuloivat. 28. Ja hän lähti ja löysi hänen ruumiinsa, joka oli pitkänään tiellä, ja aasin ja leijonan seisomasta ruumiin ääressä; leijona ei ollut syönyt ruumista eikä myöskään ruhjonut aasia. 29. Niin profeetta otti Jumalan miehen ruumiin, pani sen aasin selkään ja vei sen takaisin; ja vanha profeetta tuli kaupunkiin pitämään valittajaisia ja hautaamaan häntä. 30. Ja hän pani ruumiin omaan hautaansa; ja he pitivät valittajaiset hänelle ja huusivat: "Voi, minun veljeni!" 31. Ja kun hän oli haudannut hänet, sanoi hän pojilleen näin: "Kun minä kuolen, niin haudatkaa minut siihen hautaan, johon Jumalan mies on haudattu, ja pankaa minun luuni hänen luittensa viereen. 32. Sillä toteutuva on sana, jonka hän Herran käskystä huusi Beetelissä olevaa alttaria vastaan ja kaikkia Samarian kaupungeissa olevia uhrikukkulatemppeleitä vastaan." 33. Ei tämänkään jälkeen Jerobeam kääntynyt pahalta tieltään, vaan teki taas uhrikukkulapapeiksi kaikenkaltaisia miehiä kansan keskuudesta. Kuka vain halusi, sen hän vihki papin virkaan, ja niin siitä tuli uhrikukkulapappi. 34. Ja tällä tavalla tämä tuli synniksi Jerobeamin suvulle ja syyksi siihen, että se hävitettiin ja hukutettiin maan päältä.

1. Kun Jerobeam seisoi alttarilla uhraamassa, Beteliin tuli Juudasta Jumalan mies, jonka Herra oli lähettänyt. 2. Hän julisti alttarille Herran tuomion ja huusi: "Alttari, alttari! Näin sanoo Herra: 'Daavidin sukuun syntyy poika, Josia on hänen nimensä. Hän uhraa tällä alttarilla kukkuloitten papit, jotka polttavat täällä uhreja. Tällä alttarilla poltetaan vielä ihmisten luita!'" 3. Hän ilmoitti myös, että nähtäisiin ennusmerkki. Hän sanoi: "Tämä on merkki siitä, että Herra on näin puhunut: alttari halkeaa, ja tuhka leviää sen päältä ympäriinsä." 4. Kun kuningas Jerobeam kuuli sanat, joilla Jumalan mies tuomitsi Betelin alttarin, hän osoitti alttarilta kädellään miestä ja huusi: "Ottakaa hänet kiinni!" Silloin hänen ojennettu kätensä jäykistyi, eikä hän voinut laskea sitä. 5. Alttari halkesi ja tuhka levisi alttarilta sen ennustuksen mukaisesti, jonka Jumalan mies oli Herran käskystä julistanut. 6. Tämän nähdessään kuningas sanoi Jumalan miehelle: "Pyydä Herraa, Jumalaasi, leppymään ja rukoile puolestani, jotta voisin laskea käteni." Jumalan mies pyysi Herraa armahtamaan kuningasta, ja kuninkaan käsi tuli entiselleen, niin että hän pystyi laskemaan sen. 7. Kuningas sanoi Jumalan miehelle: "Tule kotiini aterialle. Minä annan sinulle lahjan." 8. Mutta Jumalan mies sanoi kuninkaalle: "Minä en tule mukaasi, vaikka antaisit minulle puolet talostasi. Täällä minä en syö leipää enkä juo vettä, 9. sillä Herra on kieltänyt sen minulta. Hän sanoi minulle: 'Älä syö leipää, älä juo vettä äläkä palaa kulkemaasi tietä.'" 10. Hän lähti pois toista kautta eikä palannut sitä tietä, jota oli tullut Beteliin. 11. Betelissä asui vanha profeetta. Hänen poikansa tulivat ja kertoivat hänelle kaiken, mitä Jumalan mies sinä päivänä oli Betelissä tehnyt. Kaiken senkin, mitä hän oli kuninkaalle sanonut, he kertoivat isälleen. 12. Heidän isänsä kysyi heiltä: "Mitä tietä hän lähti?" Hänen poikansa näyttivät, mitä tietä Juudasta tullut Jumalan mies oli mennyt. 13. Hän sanoi pojilleen: "Satuloikaa minulle aasi." He satuloivat hänelle aasin, ja hän nousi sen selkään. 14. Hän lähti Jumalan miehen perään ja tapasi hänet istumassa suuren puun alla. Hän sanoi miehelle: "Oletko sinä se Jumalan mies, joka tuli Juudasta?" "Olen", tämä vastasi. 15. Hän sanoi miehelle: "Tule kotiini syömään kanssani." 16. Mutta mies sanoi: "Minä en saa kääntyä takaisin enkä tulla kotiisi. Myöskään en saa syödä leipää enkä juoda vettä täällä kanssasi. 17. Herra on kieltänyt sen minulta sanoen: 'Älä syö siellä leipää, älä juo vettä äläkä palaa samaa tietä, jota sinne menit.'" 18. Vanhus sanoi miehelle: "Minä olen profeetta niin kuin sinäkin. Sain enkeliltä tämän Herran sanan: 'Tuo hänet kanssasi taloosi, jotta hän saisi syödä ja juoda.'" Mutta tämän hän valehteli. 19. Jumalan mies kääntyi takaisin hänen kanssaan ja söi leipää ja joi vettä hänen kotonaan. 20. Kun he istuivat pöydässä, Herralta tuli sana profeetalle, joka oli hakenut miehen luokseen. 21. Hän julisti Juudasta tulleelle Jumalan miehelle: "Näin sanoo Herra: 'Sinä et ole noudattanut Herran sanaa etkä ole totellut käskyä, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antoi. 22. Sinä olet kääntynyt takaisin ja syönyt ja juonut paikassa, jossa kielsin sinua syömästä leipää ja juomasta vettä. Tämän vuoksi sinun ruumiisi ei pääse isiesi hautaan.'" 23. Kun he olivat syöneet ja juoneet, vanhus satuloi aasin profeetalle, jonka oli tuonut luokseen. 24. Mies lähti matkaan, ja leijona tuli tiellä häntä vastaan ja tappoi hänet. Hänen ruumiinsa jäi tielle lojumaan. Aasi seisoi sen vieressä, ja leijona seisoi toisella puolen. 25. Ihmisiä kulki ohi, ja he näkivät, että tiellä lojui ruumis ja leijona seisoi sen vieressä. He kertoivat tästä tultuaan kaupunkiin, jossa vanha profeetta asui. 26. Profeetta, joka oli tuonut miehen tieltä takaisin, kuuli puheet ja sanoi: "Se on se Jumalan mies, joka ei totellut Herran käskyä. Herra on antanut hänet leijonalle, ja se on raadellut ja tappanut hänet, juuri niin kuin Herra oli hänelle sanonut." 27. Hän sanoi pojilleen: "Satuloikaa minulle aasi", ja he satuloivat sen. 28. Hän lähti matkaan ja löysi miehen ruumiin tiellä lojumasta. Aasi ja leijona seisoivat ruumiin vieressä. Leijona ei ollut syönyt ruumista eikä raadellut aasia. 29. Profeetta nosti Jumalan miehen ruumiin aasin selkään ja toi sen takaisin. Hän palasi kaupunkiin pitääkseen vainajalle valittajaiset ja haudatakseen hänet. 30. Hän vei ruumiin omaan sukuhautaansa, ja vainajalle pidettiin valittajaiset. Surijat huusivat: "Oi veljeni, veljeni!" 31. Haudattuaan miehen vanha profeetta sanoi pojilleen: "Kun minä kuolen, pankaa minut siihen hautaan, johon Jumalan mies on haudattu. Asettakaa minun luuni hänen luittensa viereen. 32. Sillä se tuomio on käyvä toteen, jonka hän Herran käskystä langetti Betelin alttarille ja kaikille uhrikukkuloiden pyhäköille, joita on Samarian kaupungeissa." 33. Tämänkään jälkeen Jerobeam ei kääntynyt takaisin väärältä tieltään. Hän otti edelleenkin uhrikukkuloille pappeja tavallisen kansan parista. Jokainen, joka vain halusi, sai häneltä vihkimyksen ja pääsi näin uhrikukkuloille papiksi. 34. Tästä tuli Jerobeamin suvulle synti, jonka vuoksi se tuhottiin ja hävitettiin maan päältä. ©

 
1. kuninkaiden kirja,
luku 12
1. kuninkaiden kirja,
luku 14
 

Ota yhteyttäX