Kirje kolossalaisille
1. kirje tessalonikalaisille, johdanto
luotu 27.8.2026 klo 14:15
| Kirjoittaja ja kirjoitusajankohta |
| Tekstilähteet ja teema |
| Sisällys |
Kirjoittaja ja kirjoitusajankohta
Nykyään ”hädin tuskin kukaan” kiistää apostoli PaavalinPaavali: Syntyjään Saul, Kilikian Tarsosta; puhdasoppisuuteen pyrkinyt juutalainen ja kiihkeä fariseus, joka vainosi seurakuntaa, kunnes kohtasi ylösnousseen Messias Jeesuksen. Jumala asetti hänet apostoliksi pakanakansoille. Levitti evankeliumia ympäri... kirjoittaneen Ensimmäisen tessalonikalaiskirjeen.[1] Suunnaton enemmistö tutkijoista pitää sitä aitona ja useimmat vieläpä hänen ensimmäisenä säilyneenä kirjeenään.[2] Teksti heijastelee useita Paavalille tyypillisiä opillisia korostuksia ja syvää kiintymystä tessalonikalaisia kohtaan, joiden parissa hän palveli.[3] MarkioninMarkion: Vähän-Aasian Sinopessa syntynyt laivanvarustaja ja teologi, joka Roomaan siirryttyään sai eropassit kirkosta 144 jKr. Dualistina M. erotti Vanhan testamentin Luojan jyrkästi Jeesuksen rakastavasta Isästä ja hylkäsi paitsi kaiken juutalaisuute... ja MuratorinMuratorin kaanon: Ensimmäinen tiedossa oleva luettelo niistä kirjoituksista, joita Rooman seurakunta piti arvovaltaisina, laadittu vuoden 170 jKr tienoilla. kaanoneihin kirje sisältyy; IgnatiosIgnatios Antiokialainen: (k. 98–117 jKr.) Apostoli Pietarin ja Johanneksen oppilas ja Antiokian kolmas patriarkka, jonka Pietari nimesi Antiokian piispaksi. Pidätettiin ja vietiin Roomaan surmattavaksi areenalla; kirjoitti useita säilyneitä kirjeitä viimeisen matka... ja PolykarposPolykarpos: Smyrnan piispa ja apostoli Johanneksen henkilökohtainen oppilas, joka poltettiin marttyyrina 100-luvulla. Kirkkoisä Irenaeus, joka puolestaan tutustui Polykarpokseen jo nuorena nuoruudestaan saakka, arvosti opettajaansa ja tämän ”muistoja k... lainaavat sitä, kirkkoisä IrenaeusIrenaeus: (n. 125–202 jKr.) Lyonin piispana toiminut kirkkoisä, Polykarpoksen oppilas. oikein nimeltä mainiten, ja TertullianusTertullianus: (n. 155–240 jKr.) Alkukirkon merkittävimpänä teologina pidetty kirkkoisä, vaikutti Karthagossa. ja Klemens AleksandrialainenKlemens Aleksandrialainen: (n. 150–211 jKr.) Syntyjään ateenalainen, sittemmin Aleksandrian kirkon opettaja ja katekeettakoulun johtaja. tunnustavat sen apostoliseksi.[4]
Vaikka Paavali merkitsi moniin kirjeisiinsä toiseksi lähettäjäksi Timoteuksen (2. Kor. 1:1, Kol. 1:1, Fil. 1:1, Filem. 1), ainoastaan tessalonikalaisille suunnatuissa kirjeissä mukana on myös Silas eli ’Silvanus’ (1. Tess. 1:1, 2. Tess. 1:1). Seikasta voi päätellä, että vastaanottajat tunsivat Timoteuksen ja Silaksen jo entuudestaan – ja että kirjeet laadittiin vaiheessa, jossa Paavali, Silas ja Timoteus työskentelivät läheisesti yhdessä.[5] Tämä vastaa aikahistoriallista tilannetta, jossa miehet aloittivat yhteisen lähetysmatkansa (Ap. t. 15:40–16:2) kulkemalla juuri Tessalonikaan (17:1) ja edelleen Beroiaan (17:10). Siellä he erosivat (17:14–15) ja tapasivat jälleen suunnitelmista poiketen Korintissa (18:4–5).
Paavali mainitseekin kirjeen jakeessa 3:6 Timoteuksen juuri saapuneen Tessalonikasta, joka oli Makedonian alueen roomalaishallinnon keskus.[6] Timoteuksen selonteko oli niin rohkaiseva, että apostoli kynäili kirjeen lähes välittömästi.[7] On luonnollisinta ajoittaa kirje Korintissa vietetyn, vähintään puolitoistavuotisen (Ap. t. 18:11) jakson alkupäähän. Koska apostoli oli noina päivinä prokonsuli Gallion tuomittavana (Ap. t. 18:12–17) ja Delfoin piirtokirjoituksen perusteella tämän toimikausi sijoittui välille 1.7.51 – 30.6.52,[8] Paavalin oli saavuttava Korinttiin aikaisintaan vuoden 50 alkaessa ja poistuttava sieltä viimeistään vuoden 53 päättyessä.[9]
Aikahaarukkaa voi vielä kaventaa, koska Priscilla ja Aquila olivat saapuneet (Ap. t. 18:2) Korinttiin vain hieman ennen Paavalia. Claudius karkotti juutalaiset luultavimmin vuonna 49, joten apostolin oleskelu Korintissa alkoi todennäköisesti lähempänä vuoden 50 alkua kuin vuoden 52 puoltaväliä.[10] Tessalonikalaisille kirjoitetut kirjeet saattavat tosiaan siten olla varhaisimmat Paavalilta säilyneet kirjeet, jotka hän laati pian sen jälkeen kun evankeliumi oli hänen kauttaan levinnyt Tessalonikaan – siis suunnilleen keväällä 50 jKr. Korintissa.[11]
Tekstilähteet ja teema
Lähes kaikki nykytutkijat pitävät kirjeen tekstiä yhtenäisenä. Ainoastaan jakeita 1. Tess. 2:14–16 muutama on epäillyt jälkikäteen lisätyiksi – kuulostaa siltä kuin kirjoittaja viittaisi Jerusalemin tuhoon (70 jKr.).[12] Kuitenkin lukujen 1–3 kiastinen rakenneKiasma: Sanalle ei löytynyt määritelmää. osoittaa, että jakeet kuuluvat alkuperäiseen tekstiin,[13] eikä ilmaus tarkoita mitään yksittäistä mullistusta.[14]
Kirjeessä on myös kaksi kiitososiota (1:2–10, 2:13–16) ja kaksi rukousta (3:11–13, 5:23), joita on pidetty kahden alun perin erillisen kirjeen aloitus- ja päätöskohtina. Uskottavaa tekstin jakoa ei kuitenkaan ole esitetty, eikä käsikirjoitusaineisto tarjoa oletukselle mitään tukea.[15]
Molempien kirjeiden teema on rohkaisu: Paavali, Silvanus ja Timoteus kannustavat verrattain tuoreita kristittyjä pysymään kestävinä rakkaudessaan ja uskollisuudessaan Jeesusta kohtaan vastustuksen ja vainon keskellä.[16] Hän kiittää heitä terveestä vaelluksesta, torjuu apostoleihin kohdistettuja syytöksiä ja neuvoo, kuinka tessalonikalaiset voivat lujittaa tulevaa vaellustaan.[17]
Sisällys
Kirje kolossalaisille
