Jesajan kirja,luku 39
luku 41
Jesajan kirja, luku 40
luotu 18.3.2026 klo 14:20
muokattu 18.3.2026 klo 14:22
Sisällys
| 18–20 | Jumalankuvat ovat hyödyttömiä |
1. "Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani", sanoo teidän Jumalanne. 2. "Puhukaa suloisesti Jerusalemille ja julistakaa sille, että sen vaivanaika on päättynyt, että sen velka on sovitettu, sillä se on saanut Herran kädestä kaksinkertaisesti kaikista synneistänsä." 3. Huutavan ääni kuuluu: "Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme. 4. Kaikki laaksot korotettakoon, kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon; koleikot tulkoot tasangoksi ja kalliolouhut lakeaksi maaksi. 5. Herran kunnia ilmestyy: kaikki liha saa sen nähdä. Sillä Herran suu on puhunut." 6. Ääni sanoo: "Julista!" Toinen vastaa: "Mitä minun pitää julistaman?" Kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin kedon kukkanen: 7. ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, kun Herran henkäys puhaltaa siihen. Totisesti, ruohoa on kansa. 8. Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti. 9. Nouse korkealle vuorelle, Siion, sinä ilosanoman tuoja; korota voimakkaasti äänesi, Jerusalem, sinä ilosanoman tuoja. Korota, älä pelkää, sano Juudan kaupungeille: "Katso, teidän Jumalanne!" 10. Katso, Herra, Herra tulee voimallisena, hänen käsivartensa vallitsee. Katso, hänen palkkansa on hänen mukanansa, hänen työnsä ansio käy hänen edellänsä. 11. Niinkuin paimen hän kaitsee laumaansa, kokoaa karitsat käsivarrellensa ja kantaa niitä sylissään, johdattelee imettäviä lampaita. 12. Kuka on kourallaan mitannut vedet ja vaaksalla määrännyt taivaitten mitat? Kuka on kolmannesmittaan mahduttanut maan tomun, puntarilla punninnut vuoret, vaa'alla kukkulat? 13. Kuka on Herran Henkeä ohjannut, ollut hänen neuvonantajansa ja opettajansa? 14. Kenen kanssa hän on neuvotellut, joka olisi hänelle ymmärrystä antanut ja opettanut oikean polun, opettanut hänelle tiedon ja osoittanut hänelle ymmärryksen tien? 15. Katso, kansakunnat ovat kuin pisara vesisangon uurteessa, ovat kuin tomuhiukkanen vaa'assa. Katso, merensaaret hän nostaa kuin hiekkajyvän. 16. Ei Libanon riittäisi polttopuiksi eikä sen riista polttouhriksi. 17. Kaikki kansakunnat ovat niinkuin ei mitään hänen edessään, ne ovat hänelle kuin olematon ja tyhjä.
1. – Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne. 2. Puhukaa lempeästi Jerusalemille ja kertokaa sille, että sen pakkotyö on päättynyt, että sen syyllisyys on sovitettu, sillä kaksin verroin on Herran käsi sitä kurittanut kaikista sen synneistä. 3. Ääni huutaa: – Raivatkaa autiomaahan Herralle tie! Tasoittakaa yli aron valtatie meidän Jumalallemme! 4. Täyttykööt notkot, alentukoot huiput, mäet madaltukoot, vuorten louhikot tasoittukoot! 5. Herran kunnia ilmestyy, kaikki saavat sen nähdä. Näin on Herra puhunut. 6. Ääni sanoo: – Julista! Ja minä kysyn: – Mitä minun pitää julistaa? – Ihminen on kuin ruoho, ihmisen kauneus kuin kedon kukka! 7. Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, kun Herran henkäys koskettaa sitä. Niin! Ruohoa ovat ihmiset. 8. Ruoho kuivuu, kukka lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iäti. 9. Nouse korkealle vuorelle, Siion, ilosanoman tuoja! Korota äänesi, Jerusalem, ilosanoman saattaja! Korota äänesi, älä pelkää! Julista Juudan kaupungeille: – Teidän Jumalanne tulee! 10. Itse Herra tulee suuressa voimassaan, hän hallitsee vahvalla kädellään. Hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa, johdattaa laumaa, jonka on omakseen hankkinut, 11. paimenen lailla hän kaitsee sitä, omin käsin hän kokoaa sen yhteen. Karitsoita hän kantaa sylissään, emolampaita hän ohjailee eteenpäin. 12. Kuka mittasi kourallaan meren vedet, kuka kämmenensä leveydellä taivaat? Kenen mittakuppiin mahtui kaikki maan tomu, kenen vaaka punnitsi vuoret ja kukkulat? 13. Kuka on ohjannut Herran henkeä, kuka neuvonut ja opettanut häntä? 14. Kenen kanssa hän on neuvotellut, kuka on antanut hänelle ohjeita? Kuka on johtanut hänet oikeuden poluille ja opettanut häntä, kuka osoittanut hänelle viisauden tien? 15. Ovathan kaikki kansat kuin pisara ammennusastiassa, kuin tomuhiukkanen vaa'assa. Meren saaret painavat hiekkajyvän verran. 16. Libanonin metsät eivät riittäisi uhritulen polttopuiksi eivätkä kaikki sen eläimet Herralle uhriksi. 17. Hänen edessään maailman kansat eivät ole mitään, ne ovat hänelle pelkkää tyhjää. ©
Jumalankuvat ovat hyödyttömiä
muokattu 18.3.2026 klo 14:22
18. Keneenkä siis te vertaatte Jumalan, ja minkä muotoiseksi te hänet teette? 19. Jumalankuvanko? - Sen valaa valaja, ja kultaseppä kullalla päällystää, sepittää sille hopeaketjut. 20. Kenellä ei ole varaa sellaiseen antimeen, se valitsee puun, joka ei lahoa, hakee taitavan tekijän pystyttämään jumalankuvan, joka ei horju.
18. Mihin te vertaisitte Jumalaa, mikä voisi häntä kuvata? 19. Patsasko? Senhän mestari valaa, ja kultaseppä päällystää sen kullalla ja takoo sille hopeiset ketjut. 41:6. He auttavat toinen toistaan ja sanovat toisilleen: "Pidä kiinni!" 41:7. Ja takoja auttaa kultaseppää, vasaranheiluttaja alasinmiestä. Hän sanoo saumasta: "Nyt on hyvä", ja vahvistaa sen niiteillä, ettei se liiku. 20. Jonka varat eivät riitä suuriin kustannuksiin, hän valikoi vain kappaleen lahoamatonta puuta ja etsii käsiinsä taitavan mestarin veistämään patsaan, joka pysyy tukevasti pystyssä. ©
Raamatun profeetat pilkkaavat kernaasti epäjumalankuvien tekijöitä. Muinaisen Lähi-idän asukkaat eivät ajatelleet, että kivestä tai puusta tehty kuva olisi ollut itse jumala. Jumaluudet asuivat heitä esittävissä patsaissa ja toimivat niiden kautta.[1] Siksi suoritettiin ensin erityinen rituaaliseremonia, jossa patsaan suu ja sieraimet avattiin, jotta jumaluuden henki saattoi siirtyä häntä esittävään kuvaan. Vasta kun patsas oli tällä tavoin elävöitetty, sitä oli mielekästä palvoa ja sille saattoi esittää anomuksia. Vastaavasti epäjumalankuvien tuhoaminen tai tuhoutuminen (esim. 2. Kun. 11:18, 1. Sam. 5:3–5) ei tarkoittanut, että jumaluus olisi kuollut. Hän vain menetti rajapintansa, jonka kautta toimia maailmassa (mikä oli toki suuri häpeä). Oli siis valmistettava uusi jumalankuva.[2]
Mooseksen laki kieltää yksiselitteisesti tällaisten jumalankuvien tekemisen oikein kymmenen käskyn tasolla:
4. Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. 5. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat;
4. "Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla. 5. Älä kumarra äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua. ©
Kielto ei koske kasvien, eläinten tai taivaallisten olentojen kuvaamista ylipäänsä. Niiden kutominen, veistäminen, valaminen ja takominen oli paitsi sallittua, toisinaan jopa käskettyä (esim. 2. Moos. 25:18–20, 26:1,31; 1. Kun. 7:23–25, 10:18–20). Käskyssä käytetään heprean sanoja pęsęl (פֶּסֶל) ja tĕmûnāh (תְּמוּנָה), eikä näillä viitata kertaakaan temppelikäyttöön tai Salomon palatsiin valmistettuihin hahmoihin. Ne eivät esiinny myönteisessä merkityksessä koko Vanhassa testamentissa lukuun ottamatta Jobin kirjaa (Job 4:16), jossa puhutaan neutraalisti henkiolennon ”hahmosta”, sekä jakeita 4. Moos. 12:8, 5. Moos. 4:12,15–16 ja Ps. 17:15, joissa hahmo on Jumalan oma hahmo.
Israel siis ei saanut ikinä valmistaa jumalankuvaa (yhteen kirjoitettuna) kahdesta selkeästä syystä. Ensiksikin elävä Jumala oli läsnä kaikkialla kosmoksessa eikä halunnut kenenkään antavan hänen luonteestaan väärää kuvaa. Olisi ollut syvä loukkaus Jumalaa kohtaan rajata hänen toimivaltansa mihinkään puupölkkyyn tai kultaiseen taostyöhön. Toiseksi Jumalalla oli jo oma kuvansa, jolle oli annettu selkeä käsky toimia ”hänen läsnäolonsa ja voimansa polttopisteenä” – joku, jonka kautta Jumala toteuttaisi voimaansa ja valtaansa aineellisessa maailmassa.[3]
Ihminen oli asetettu tähän erityisasemaan jo luomisessa (1. Moos. 1:26–27). Koko alkuperäinen sotku syntyi siitä, ettei hän halunnut pysyä omalla paikallaan. Ihminen tavoitteli sopimattomia ja luovutti siten valtansa ”voimille ja valloille”, jotka ottivat sen sangen mielellään. Joka kerta epäjumalanpalvelukseen syyllistyessään ihminen nyrjähtää uudestaan pois tältä paikalta ja unohtaa oman kuvuutensa. Tuon kuvan Jeesus taas tuli uudistamaan meissä (2. Kor. 3:18) ja asettamaan meidät alkuperäiseen vastuutehtävään (Ef. 1:11–23).
21. Ettekö te tiedä, ettekö kuule, eikö teille ole alusta asti ilmoitettu, ettekö ole maan perustuksista vaaria ottaneet? 22. Hän istuu korkealla maanpiirin päällä, kuin heinäsirkkoja ovat sen asukkaat; hän levittää taivaan niinkuin harson, pingoittaa sen niinkuin teltan asuttavaksi. 23. Hän tekee ruhtinaat olemattomiksi, saattaa maan tuomarit tyhjän veroisiksi. 24. Tuskin he ovat istutetut, tuskin kylvetyt, tuskin on heidän vartensa juurtunut maahan, niin hän puhaltaa heihin, ja he kuivettuvat; myrsky vie heidät kuin oljenkorret. 25. "Keneenkä siis te vertaatte minut, jonka kaltainen minä olisin", sanoo Pyhä. 26. Nostakaa silmänne korkeuteen ja katsokaa: kuka on nämä luonut? Hän, joka johdattaa esiin niitten joukot täysilukuisina, joka nimeltä kutsuu ne kaikki; suuri on hänen voimansa ja valtainen hänen väkensä: ei yksikään jää häneltä pois. 27. Miksi sinä, Jaakob, sanot ja sinä, Israel, puhut: "Minun tieni on Herralta salassa, minun oikeuteni on joutunut pois minun Jumalani huomasta"? 28. Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton. 29. Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. 30. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; 31. mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy.
21. Ettekö te mitään tiedä, ettekö ole kuulleet, eikö teille ole kerrottu tätä alusta alkaen? Ettekö ole oppineet ymmärtämään, miten maailma on saanut alkunsa? 22. Korkealla hän on, maan piirin yllä, maan asukkaat ovat hänelle kuin heinäsirkkoja. Hän leväytti auki taivaan kuin kankaan ja jännitti sen kuin teltan asuttavaksi. 23. Olemattomiksi hän tekee mahtimiehet, tyhjää ovat hänelle maan valtiaat: 24. tuskin heidät on istutettu, tuskin kylvetty, tuskin vesat ovat juurtuneet, kun hän jo henkäisee, ja he kuihtuvat ja myrskytuuli vie heidät mukaansa kuin oljenkorret. 25. – Mihin te minua vertaisitte? Kuka on minun kaltaiseni? kysyy Pyhä. 26. Kohottakaa katseenne korkeuteen: kuka on tämän kaiken luonut? Hän, joka kutsuu esiin taivaan joukot täydessä vahvuudessaan, hän, joka tuntee ne nimeltä, joka ainoan. Suuri on hänen väkevyytensä, valtaisa hänen voimansa: yksikään joukosta ei jää pois. 27. Miksi valitat, Jaakob, Israel, miksi puhut näin: – Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä. 28. Etkö jo ole oppinut, etkö ole kuullut, että Herra on ikuinen Jumala, koko maanpiirin luoja? Ei hän väsy, ei uuvu, tutkimaton on hänen viisautensa. 29. Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa. 30. Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat, 31. mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy. ©
Jesajan kirja,luku 39
luku 41
