Apostolien teot,luku 28
luku 2
Kirje roomalaisille, luku 1
luotu 15.6.2026 klo 10:34
muokattu 24.6.2026 klo 18:13
Sisällys
Apostolinen alkutervehdys
1. Paavali, Jeesuksen Kristuksen palvelija, kutsuttu apostoli, erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia, 2. jonka Jumala on edeltä luvannut profeettainsa kautta pyhissä kirjoituksissa, 3. hänen Pojastansa - joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä 4. ja pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa - Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Herrastamme, 5. jonka kautta me olemme saaneet armon ja apostolinviran, että syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeänsä kohtaan kaikissa pakanakansoissa, 6. joihin tekin, Jeesuksen Kristuksen kutsumat, kuulutte: 7. kaikille Roomassa oleville Jumalan rakkaille, kutsutuille pyhille. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
1. Paavali, Kristuksen Jeesuksen palvelija, kutsuttu apostoliksi ja valittu julistamaan Jumalan evankeliumia, tervehtii kaikkia Roomassa olevia Jumalalle rakkaita ja hänen kutsumiaan pyhiä. 2. Julistamani evankeliumi, jonka Jumala on profeettojensa suulla edeltäpäin luvannut pyhissä kirjoituksissa, 3. on sanoma hänen Pojastaan. Inhimillisen syntyperänsä puolelta hän oli Daavidin jälkeläinen; 4. pyhyyden Hengen puolelta hän oli Jumalan Poika, jolla on valta, ylösnousemuksessa tähän asemaan asetettu. Hän on Jeesus Kristus, meidän Herramme, 5. ja häneltä minä olen saanut armon ja apostolinviran, jotta hänen nimensä kunniaksi johtaisin ihmisiä kaikista kansoista uskonkuuliaisuuteen. 6. Näitä Jeesuksen Kristuksen kutsumia olette myös te. 7. Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille. ©
Paavalin kiitos ja pyrkimys
8. Ensiksikin minä kiitän Jumalaani Jeesuksen Kristuksen kautta teidän kaikkien tähden, koska teidän uskoanne mainitaan kaikessa maailmassa. 9. Sillä Jumala, jota minä hengessäni palvelen julistaen hänen Poikansa evankeliumia, on minun todistajani, kuinka minä teitä lakkaamatta muistan, 10. aina rukouksissani anoen, että minä jo vihdoinkin, jos Jumala tahtoo, pääsisin tulemaan teidän tykönne. 11. Sillä minä ikävöitsen teitä nähdä, voidakseni antaa teille jonkun hengellisen lahjan, että te vahvistuisitte, 12. se on, että me yhdessä ollessamme virkistyisimme yhteisestä uskostamme, teidän ja minun. 13. Ja minä en tahdo, veljet, teiltä salata, että jo monesti olen päättänyt tulla teidän tykönne saadakseni jonkin hedelmän teidänkin keskuudestanne, niinkuin muidenkin pakanain, mutta olen ollut estetty tähän saakka.
8. Ensiksi kiitän Jeesuksen Kristuksen kautta Jumalaani teistä kaikista, sillä teidän uskostanne kerrotaan kaikkialla. 9. Jumala, jota henkeni voimalla palvelen julistaessani evankeliumia hänen Pojastaan, todistaa, että muistan teitä aina rukouksissani. 10. Alati rukoilen, että vihdoin saisin tulla teidän luoksenne, jos se on Jumalan tahto. 11. Kaipaan päästä tapaamaan teitä, jotta voisin antaa teille jonkin hengellisen lahjan ja näin vahvistaa teitä, 12. tai paremminkin, jotta puolin ja toisin saisimme rohkaisua yhteisestä uskostamme. 13. Teidän on syytä tietää, veljet, että olen monta kertaa suunnitellut matkaa luoksenne mutta tähän saakka minulle on aina tullut jokin este. Tahtoisin korjata satoa myös teidän luonanne, niin kuin olen korjannut muidenkin kansojen parissa. ©
Evankeliumi ja Jumalan vanhurskaus
14. Kreikkalaisille ja barbaareille, viisaille ja tyhmille minä olen velassa; 15. omasta puolestani minä siis olen altis teillekin, Roomassa asuvaisille, julistamaan evankeliumia. 16. Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. 17. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta."
14. Olen velassa sekä kreikkalaisille että barbaareille, sekä viisaille että tyhmille, 15. ja siksi haluaisin päästä julistamaan evankeliumia myös teille Roomassa asuville. 16. Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. 17. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: "Uskosta vanhurskas saa elää." ©
Kun totuus torjutaan
muokattu 22.6.2026 klo 13:54
18. Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa, 19. sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. 20. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, 21. koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. 22. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet 23. ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.
18. Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa. 19. Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. 20. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua. 21. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. 22. He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi, 23. ja he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin. ©
Tyypilliseen juutalaiseen tapaan Paavali odottaa tulevaa tuomion päivää, jolloin kaikki väärintekijät – niin juutalaiset kuin pakanatkin – saavat ansaitun rangaistuksensa. Mutta jotta rangaistus olisi ansaittu, ihmisen on toimittava väärin tieten tahtoen eikä täysin aavistamattaan ja aivan vahingossa. Kuinka Jumala siis voi olla oikeudenmukainen, jos hän tuomitsee kaikki nekin kansat, joilla ei ole Tooraa? Eiväthän he tunne lain vaatimuksia. Jumalan viha kohdistuukin ennen muuta siihen, että ilmiselvä totuus tukahdutetaan. Kansoja ei tuomita tietämättömyydestään, vaan siitä, että ne ovat toimineet vastoin sitä, minkä tietävät.
Ensimmäinen ja kiistattomin totuus, jonka jokainen todellisuutta tarkasteleva kohtaa, on sen luotuisuus: joku on suunnitellut ja valmistanut aineellisen maailman, ja tuo Joku on suurempi kuin mikään luomakunnan olento (j. 20). Jopa uskonnottomina kasvaneet pikkulapset ymmärtävät eron luonnonvoimien ja intentionaalisen toiminnan tulosten välillä[1] ja etsivät asioille luonnostaan suunnitteluselityksiä.[2] Mitä enemmän maailmankaikkeuden alkua,[3] kosmista ja kotiplaneettamme hienosäätöä,[4] elämän ja geneettisen informaation alkuperää,[5] lajien ilmestymistä[6] tai tietoisuuden kovaa ongelmaa[7] on tutkittu, sitä suuremmiksi materialististen ja naturalististen selitysten ongelmat ovat muuttuneet.[8]
Vaikeuksista huolimatta ihmiset tahtovat uskoa, että olemassaolomme on vain sattumien ja valintapaineen seurausta. Francis Crick, toinen DNA:n rakenteen löytäjistä, kehottaa biologeja jatkuvasti muistamaan, että heidän havaitsemansa asiat ”ovat kehityksen eivätkä suunnittelun tulosta”.[9] Geneetikko Richard Lewontin ilmoittaa ”meidän tieteilijöiden” asettuvan ”tieteen puolelle sen joidenkin rakennelmien järjettömyydestä huolimatta... koska olemme etukäteen sitoutuneet materialismiin. — Tuo materialismi on lisäksi ehdotonta, sillä emme voi päästää Jumalan jalkaa oven väliin.”[10] Miksi? Evoluutiobiologi Richard Dawkins vastaa osuvasti: ”Darwinin ansiosta on mahdollista olla älyllisesti tyytyväinen ateisti.”[11] Kenties vielä vilpittömämpi on ateistifilosofi Thomas Nagelin lausunto: ”Kyse on siitä, että toivon, ettei Jumalaa ole olemassa! En tahdo Jumalan olevan; en halua maailmankaikkeuden olevan sellainen.”[12]
Ihmissydän on lankeemuksesta lähtien ollut samanlainen: se haluaa päästä vapaaksi vastuusta, joka sillä on Luojansa edessä. Tämä onnistuu vain, jos meillä ei ole tietoa Jumalasta. Kun tuota tietoa ei voi välttää, se täytyy yrittää tukahduttaa kietomalla se erilaisiin valheisiin. Me nykyihmiset saamme evoluutioselityksistä verukkeen olla itse oma jumalamme ja tehdä mitä ikinä huvittaa. Paavalin päivinä ihmiset kohdistivat palvontansa turhanpäiväisiin jumaliin, jotka eivät sanelleet ihmisille moraalisia velvoitteita – tarjosivatpa joskus jopa mahdollisuuden irstaisiin palvontamenoihin. Apostolin sanoin he vaihtoivat (ēllaksan) Jumalan kirkkauden erilaisten luotujen olentojen kuviin (Room. 1:23), vaikka heillekin on ilmeistä, että Jumala on verrattomasti suurempi kuin mikään niistä. Samansuuntaisesti ihmisten mielettömyyttä kuvaa myös 1. vuosisadalla laadittu Salomon viisauden kirja (Viis. 13:1–2,5).
Pimeyden tekoja pimentyneestä sydämestä
muokattu 22.6.2026 klo 15:09
24. Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa, 25. nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen. 26. Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen; 27. samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti. 28. Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia. 29. He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä; 30. ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, 31. vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta; 32. jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät.
24. Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa. 25. He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa – olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen. 26. Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, 27. ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan. 28. Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi. 29. He ovat täynnä kaikenlaista vääryyttä, halpamaisuutta, ahneutta ja pahuutta, täynnä kateutta, murhanhimoa, riitaisuutta, petollisuutta ja pahansuopuutta, he panettelevat 30. ja parjaavat, vihaavat Jumalaa, ovat röyhkeitä ja pöyhkeitä, rehenteleviä ja pahanilkisiä, vanhemmilleen tottelemattomia, 31. ymmärtämättömiä ja epäluotettavia, rakkaudettomia ja säälimättömiä. 32. Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin. ©
Jakeet 24–27 ottavat Raamatussa kattavimmin ja yksityiskohtaisimmin kantaa samansukupuolisten väliseen seksiin. Ne näet käsittelevät myös naisten välistä seksiä; Uuden testamentin osana ne toimivat eettisenä normina seurakunnalle; jakeet valaisevat Paavalin kokonaisajattelua ja niiden kiertäminen tai pois selittäminen on osoittautunut nykyteologialle vaikeimmaksi.[13] Siksi katkelman oikea ymmärtäminen on olennaisen tärkeää. Mistä on kyse?
Edeltävässä katkelmassa Paavali käsitteli ihmisten syvää itsepetosta. Jumalan majesteettisuus on kaikille ilmeistä hänen luomistöidensä kautta, mutta kiittämättömät luomukset (j. 21) eivät halua tuntea häntä ja tietää sitä, mitä toisaalta eivät voi olla tietämättäkään. Typeryys, joka tällaiseen umpisolmuun kietoutumisesta seuraa, on täysin vailla puolustusta (j. 20) – mutta kaksi seurausta sillä on: rangaistus ja syvenevä typeryys.
Ensiksikin Jumala rankaisee totuuden tukahduttajia hylkäämällä heidät oman itsepetoksensa valtaan. Jakeiden 24 ja 26 ilmaus (paredoken autūs) merkitsee aikakauden kristillisessä ja juutalaisessa kirjallisuudessa vankeuden, orjuuden, kuoleman, tuhon, miekan, vaivan tai tuomion ’alle siirtämistä’ ja niille ’alttiiksi jättämistä’. Apostolien tekojen jakeessa 7:42 israelilaisten epäjumalanpalvelus johti siihen, että Jumala ”hylkäsi heidät” (jälleen paredoken autūs) palvomaan taivaan joukkoa.[14]
Meillä on taipumus ajatella, että jollei Jumala välittömästi kaada niskaamme tulta ja tulikiveä, hän sallii puuhamme ja suhtautuu niihin suopeasti. Totuus on toinen: osaksi kyse on jumalallisesta kärsivällisyydestä (2:4), jonka tulisi ajaa meidät katumukseen, ei suinkaan syvemmälle synnintekoon. Mutta osaksi Jumalan vetäytyminen taaemmas on tuomio itsessään: jo nykyhetkessä, ennen lopullista tuomiopäivää, hän ilmaisee vihansa valhetta kohtaan juuri siten, että jättää ihmiset hautumaan heidän itse keittämäänsä liemeen, oman kapinansa armoille. Pidäkkeetön synnissä rypeminen, kieroutuneiden halujen tyydyttäminen ja oman ihmisyyden häpäiseminen ovatkin itse oma rangaistuksensa – ja myös erillinen tilinteon päivä koittaa kerran.[15]
Toiseksi on niin, että ”kun yrittää tehdä itsensä tyhmemmäksi kuin onkaan, niin siinä puuhassa useimmiten onnistuu”.[16] Kun ihmiskunta ensin torjuu sen ilmeisen totuuden, että Jumala on luonut maailman, ja kieltäytyy kunnioittamasta häntä (j. 20–21), itsepetos leviää syövän lailla myös muille elämänalueille. Seuraava uhri on moraalinen tieto: ihminen alkaa teeskennellä, ettei muka tiedä ilmiselvien moraalisten rikosten olevan väärin. Paavalin luettelo jakeissa 29–32 muistuttaa osin Viisauden kirjan kuvausta (Viis. 14:25–30) ja koostuu seikoista, joiden jokainen ymmärtää olevan tappavaa käytöstä (j. 32) – paitsi keksiessään tekosyitä omille poikkeuksilleen.
Miten seksi samansukupuolisten välillä liittyy aiheeseen? Juutalaiset kyllä pitivät sitä erityisen vastenmielisenä ja osoituksena pakanoiden raskaasta luopumuksesta[17], mutta Paavali ei pyri ensisijaisesti nyrpistelemään nenäänsä. Hänen huomionsa kärki on terävämpi: yhtyminen samaan sukupuoleen on kirkkaimpia esimerkkejä ilmiselvän totuuden torjumisesta. Aivan samoin kuin on kiistatonta, että kosmoksella on Luoja, on jokaiselle ajattelevalle ihmiselle päivänselvää, että naisen ja miehen kehot on tarkoitettu toisiaan varten.[18] Tämän totuuden kieltäminen omien seksuaalisten halujen tähden ja ihmiskehon suunnitellun käyttötarkoituksen (fysikēn khrēsin) ’vaihtaminen’ (metēllaksan, vrt. j. 23) Jumalan tuntemisen tavoin tarkoituksenvastaiseen on saman kapinan huipentuma.[19]
Torjuuko Paavali vain poikien hyväksikäytön?
muokattu 23.6.2026 klo 13:01
Yleisin homoseksin muoto kreikkalais-roomalaisessa maailmassa oli aikuisen miehen suhde nuoreen poikaan (pederastia). Paavali ja muut juutalaiset kirjoittajat viittaavat ainoastaan tällaiseen alistavaan ja epätasa-arvoiseen seksisuhteeseen, koska eivät tunteneet muuta. On vastuutonta ja virheellistä lukea heidän tekstejään ikään kuin ne tuomitsisivat myös molemminpuoliseen kiintymykseen perustuvan vapaaehtoisen suhteen kahden miehen tai naisen välillä.
Raamatun tekstit eivät rajaa kieltoja hyväksikäyttöön. Mooseksen lain kiellot (3. Moos. 18:22, 20:13) ovat yleisluonteisia ja vailla poikkeuksia: kuka tahansa miehen kanssa makaava mies ”tekee kauhistuksen”. Jos juuri toisen hyväksikäyttö teki teosta väärän, miksi myös hyväksikäytetty osapuoli oli jälkimmäisen lain mukaan surmattava?[20]
Väite sopii erityisen huonosti juuri Roomalaiskirjeen katkelmaan (Room. 1:26–27). Naisten väliset seksisuhteet eivät vastanneet miesten pederastisia käytänteitä eivätkä jakautuneet tiukasti ”aktiivisen” ja ”passiivisen” osapuolen rooleihin – ja silti Paavali torjuu ensin ne. Hänen miehistä käyttämänsä ilmaus ’ja samoin myös’ (homoiōs te kai) antaa ymmärtää, että niin naisten kuin miestenkin homoseksuaaliset suhteet torjutaan samalla perusteella, joka ei ole hyväksikäyttö.[21] Samalla hän korostaa kiintymyksen molemminpuolista luonnetta: miehet ovat ”syttyneet himoon toinen toistaan kohtaan” (eksekauthēsanen tē oreksei autōn eis allēlūs). Molemmat, ei ainoastaan vanhempi mies, saavat tilanteesta nautintoa – mutta tämä seikka ei tee suhdetta moraalisesti oikeaksi.[22]
Katkelmassa myös tuomio koskee molempia osapuolia: he ”ovat saaneet itseensä väistämättömän palkan eksymisestään” (tēn antimisthian hēn edei tēs planēs autōn en heautois apolambanontes). Tällä Paavali ei tarkoita sukupuolitauteja tai muuta vastaavaa, vaan itseistä häpeää siitä, että Jumalan luomaa kehoa käytetään hänen luomistarkoituksensa vastaisella tavalla. Sekä aktiivinen että passiivinen osapuoli ”häpäisevät keskenään itse omat ruumiinsa” (atimazesthai ta sōmata autōn en heautois, j. 24) sen sijaan, että aktiivinen vanhempi mies häpäisisi nuorukaisen ”alistamalla tämän naisen rooliin”, kuten asia pyritään usein esittämään.[23]
Häpeä ei aiheudu katkelmassa vääristyneestä valtasuhteesta, vaan ilmeisten totuuksien kieltämisestä. Ihmissydän on halunnut tukahduttaa luomakunnan todisteet elävästä Jumalasta ja vaihtaa hänet epäjumaliin (j. 25). Näin suuri valhe ei voi olla johtamatta muihinkin mielettömiin tekoihin: seksin ilmeinen, suunniteltu tarkoituksenmukaisuus vaihdetaan tuon tarkoituksen vastaiseen tekoon. Jos Paavali olisi halunnut tuomita juuri pederastian, hän olisi voinut käyttää yleisesti tunnettua sanaa paiderastēs. Käsitteellä ’luonnonvastainen’ (para fysin) ei kuvailla seksiä nuorukaisen kanssa tai toisen hyväksikäyttöä, vaan Jumalan luomistarkoituksen vastaista yhdyntää seksuaalisen saman kanssa aiotun seksuaalisen vastakohdan sijasta.[24]
Onko kyse vain kulttiprostituutiosta epäjumalten temppeleissä?
muokattu 24.6.2026 klo 18:13
Paavali yhdistää tässä samansukupuolisten välisen seksin selkeästi epäjumalanpalvelukseen. Joissakin pakanatemppeleissä oli naismaisia miesprostituoituja, joihin miesvieraat yhtyivät. Tässä katkelmassa Paavali ei vastusta sitoutunutta ja pariuskollista suhdetta kahden miehen tai naisen välillä, vaan irstailua epäjumalten temppeleissä, jollaista tulisikin vastustaa.
Moni teologi on viime vuosikymmeninä haksahtanut ajattelemaan, että Paavali kytkee tekstissä epäjumalanpalveluksen ja homoseksin toisiinsa juuri pakanallisten jumalanpalveluskäytäntöjen vuoksi eikä siis tuomitse mitään sen yleistasoisempaa tai laajempaa. Tulkinta on kuitenkin monin tavoin erheellinen.
Edellä todettiin jo, miksi teemat liittyvät yhteen: epäjumalanpalvelus ja homoseksuaalinen käytös ovat Paavalille osin rinnasteisia siksi, että kumpikin on keino tukahduttaa tahallisesti ilmiselvä totuus, joka ensimmäisessä tapauksessa koskee Jumalaa ja jälkimmäisessä hänen suunnitelmaansa luomakunnassa.[25] Seksuaaliseen samaan yhtyminen on yhtä järjetöntä toimintaa kuin pakanoiden naurettava tapa palvoa puupölkkyjä ja kivilohkareita elävän Jumalan sijasta.
Sekä Roomalaiskirjeen tuomio että Mooseksen lakien kiellot (3. Moos. 18:22, 20:13) ovat sanamuodoltaan hyvin yleisluonteisia. Luvun 18 käskyä reunustavat kielto uhrata lapsia Molokille (3. Moos. 18:21) ja kielto sekaantua eläimeen (3. Moos. 18:23); luvun 20 määräyksen ympärillä ovat aviorikos ja insesti (3. Moos. 20:10–12) sekä insesti ja eläimeen sekaantuminen (3. Moos. 20:14–15). Olisiko siis ymmärrettävä, että jos miehet saavat maata toisten miesten kanssa muualla kuin pakanatemppelissä, myös lähisukulaisiin ja eläimiin sekaantuminen on sallittua, kunhan se ei tapahdu Baalin palvontamenoissa? Että lapsiaan saa uhrata muille jumalille kuin erikseen nimeltä mainitulle Molokille tai ainakin tappaa heidät kotipiirissä uhraamatta heitä kenellekään? Olisi epäjohdonmukaista ymmärtää sanamuodoltaan yleistasoinen kielto kapeasti, mutta kapeat kiellot laajasti.[26]
Paavalin paheluettelossa jakeissa 29–31 on lukuisia muitakin seurauksia, jotka aiheutuvat Jumalan tuomiosta ja hänen suorittamastaan ”hylkäämisestä” (j. 28). Samaan sukupuoleen yhtyminen on niistä vain yksi. On mieletöntä ja ihmisen luodun tarkoituksen vastaista olla ahne, murhanhimoinen, petollinen ja panetteleva; ymmärtämätön, epäluotettava, rakkaudeton ja säälimätön. Saavatko kaikki nämä paheet apostolilta siunauksen, kunhan ne suoritetaan sitoutuneessa ja pariuskollisessa suhteessa epäjumalan temppelin ulkopuolella? Elleivät saa, miksi listan ilmeisin tapa kieltää totuus ihmisen olemuksesta olisi poikkeus?
Keskeisin ongelma argumentin kannalta on, että apostoli vetoaa luomiskertomukseen. Tavanomaisten ’miesten’ ja ’naisten’ (andres ja gynaikes) sijasta hän sanoo ’miespuolisten’ ja ’naispuolisten’ (arsenes ja thēlea) syttyneen toisiinsa. Tässä on ilmeinen viittaus SeptuagintanSeptuaginta: (lat. 'seitsemänkymmentä') Kreikankielinen Vanhan testamentin käännös, joka laadittiin 250 eKr. paikkeilla hajallaan asuvien juutalaisten tarpeisiin. Aleksanteri Suuren valloitusten seurauksena kreikasta oli tullut Välimeren alueella yle... käännökseen luomiskertomuksesta, jossa arsen kai thēly epoiēsen autūs – ’mieheksi ja naiseksi hän loi heidät’ (1. Moos. 1:27). Vastaavasti jakeen 23 sanat lintu (peteinon), nelijalkainen (tetrapūs) ja matelija (herpeton) esiintyvät jakeissa 1. Moos. 1:21 ja 24.
Ajatus ei siis ole, että mennessään epäjumalten temppeleihin miehet alkavat irstailla, eikä se ole sopivaa – mutta kotona oman kumppanin kanssa miesten välinen seksi on sallittua. Ajatus on, että kun ihmiskunta luopuu Jumalasta ja hänen suunnitelmastaan, se toimii enenevässä määrin tarkoituksenvastaisin tavoin. Luojan sijaan se palvoo hänen luomuksiaan; miehen ja naisen ilmiselvän ja tarkoituksenmukaisen yhdistymisen sijasta miehet makaavat keskenään ja naiset keskenään. Jos jonkin näin selvän asian voi kääntää päälaelleen (j. 24), ei ole ihmekään, että ihmiskunta heittäytyy myös kaikkiin muihin paheisiin (j. 28. Käyttäytymismallit ovat rinnakkaisia, ja niiden kaikkien palkka on lopulta ihmisyyden tuho – ”kuolema” (j. 32).
Entä ne, joille halu on luonnollinen?
muokattu 23.6.2026 klo 13:01
Paavali puhuu kielteiseen sävyyn ihmisistä, jotka ovat ”vaihtaneet” luonnolliset halunsa luonnonvastaisiin. Homoseksuaalisesti suuntautuneille henkilöille on luonnollista haluta samaa sukupuolta, joten teksti ei koske heitä. Se käsittelee ainoastaan heteroita, jotka makaavat samansukupuolisen kanssa ja toimivat siten ”luontonsa vastaisesti”.
Sanalla luonnollinen on suomen kielessä kaksi merkitystä. Ensiksikin sillä tarkoitetaan ’luonnossa esiintyvää’. Tässä mielessä kissanpennut, kevätsateet ja ystävyys ovat aivan yhtä luonnollisia kuin ydinjätetynnyrit ja joukkoraiskauksetkin – niitä kaikkia esiintyy luonnossa luonnonvoimien tai luonnollisten toimijoiden aikaansaannoksina.
Toinen merkitys on ’oman olemuksensa ja tarkoituksensa mukainen’. Ydinjätetynnyrit eivät tässä jälkimmäisessä mielessä ”kuulu” luontoon eivätkä joukkoraiskaukset vastaa ihmisen olemukseen kuuluvan seksuaalisuuden ”tarkoitusta” (jollainen sillä itseisesti on), vaan ovat biosfäärin ja ihmisen ”luonnon” vastaisia huolimatta siitä, että niitä esiintyy maailmassa.
Antiikin filosofit ja muut kirjoittajat käyttivät ilmausta ensisijaisesti jälkimmäisessä merkityksessä. Kun Aristoteles kysyy, onko jokin ”luonnon mukaista” (kata fysin), hän ei tarkoita kaikkea tapahtuvaa, vaan vastaako toiminta olennon omaa tarkoitusta ja päämäärää (telos). Stoalaisille ajatus oli erityisen keskeinen. Heidän ihanteenaan oli ”elää luonnon mukaan” – ei matkien kaikkea, mitä luonnosta löytyy, vaan toteuttaen omaa rationaalista ihmisluontoaan linjassa kosmoksen rationaalisen järjestyksen kanssa.
Apostoli Paavali ei puhu luonnollisesta halusta, vaan luonnollisesta käytöstä (khrēsis). Substantiivi esiintyy ainoastaan jakeissa 26–27, mutta on johdos verbistä khraomai – ’käyttää’ (1. Kor. 7:21,31, 9:12,15; 2. Kor. 3:12; 1. Tim. 1:8, 5:23). Paavali vetoaa ilmiselvään anatomiseen käyttötarkoitukseen: naisen sukupuolielin on miehen elimen luonnollista (ei ’luonnossa esiintyvää’, vaan ’oman luontonsa mukaista tarkoitusta vastaavaa’) käyttöä varten – ja myös päinvastoin. Muutkin antiikin kirjoittajat (mm. Platon, Seneca vanhempi, Martialis, Ovidius ja Ptolemaios) kutsuvat naisten välistä yhdyntää ”luonnottomaksi” tai ”luonnonvastaiseksi”[27] (para fysin, j. 26) juuri tässä jälkimmäisessä mielessä: seksi saman sukupuolen kanssa ei toteuta ihmisen sukupuolielinten ilmeistä tarkoitusta.
Monet ihmisen tuntemukset ja halut (raivo, himo, kateus jne.) ovat toteutettuina Jumalan tarkoitusten vastaisia.[28] Niitä ei voi julistaa hyviksi vain siksi, että ne nousevat meistä luonnostaan – Paavali katsoisi niiden olevan syntiinlankeemuksen aiheuttamia vääristymiä (Room. 5:12–21).[29] Jos homoseksuaaliset teot pyritään oikeuttamaan sillä, että halua niihin koetaan luonteenomaisesti, on ensin tehtävä kehäpäätelmä niiden viattomuudesta ja oletettava, ettei näitä mielitekoja pidä rinnastaa kaikkiin vääristyneisiin ja tuhoisiin himoihin, joita ihmissydämestä nousee. Miehen ja naisen kehojen toisiaan täydentävyys on huomattavasti järeämpi johtolanka sukupuoliyhteyden tarkoituksenmukaisesta toteuttamistavasta kuin moninaiset fiiliksemme.
Apostolien teot,luku 28
luku 2
